torstai 17. elokuuta 2017

Hiushommia just nyt!

Heissan! Nyt on fiilikset suht jees ja ajattelin rykäistä blogiin täytettä, että ette ihan vallan hylkää. Kynsiä on luvassa sitten viikonloppuna.
Koulun aloitus on aina aikaa heviä settiä ja koulussa työskentelevälle vielä hevimpää settiä. Voi kun se joskus olisikin vain niin, että kun loma on ohi, saa saapua luokkaan ja aloittaa perustyön. Mutta ei. Se on niiiiin paljon muutakin. Palavereja toisensa perään, luokan järjestelyä, kymmenien kesän aikana saapuneiden tavaratilauslaatikoiden purkamista ja paikoilleen järjestelyä, luokan järjestelyä, vanhempien yhteystietojen päivittämistä, lukemattomia sähköposteja ja Wilma-viestejä, toimimattomia koneita ja vanhentuneita salasanoja, nimikointia,.. Ja sitten vasta alkaa se työ ja kunnes luokka käynnistyy ja kaikki aikataulut loksahtavat kohdilleen, saattaa kulua useita viikkoja. Ennenkuin arki tasaantuu, olen joka syksy aivan tolkuttoman väsynyt ja kireä, kun on oikeasti ihan koko ajan kiire. Jos pääsee ensimmäistä kertaa vessaan puoli kaksi iltapäivällä, on se jo aika saavutus! Puuh. Mutta kyllä se tästä. Vaikka on puurtanut nyt kohta 17 vuotta tätä hommaa, niin ei se vaan helpotu yhtään.
Sitten on oma kolmasluokkalainen poika, jolla alkoi valinnaiset ja englanti ja on tuhansia (tai siltä se himpura vieköön tuntuu) päällystettäviä kirjoja ja oikojalle vientiä kesken päivän juuri kun on oma palaveri ja yhden oppilaan apuvälinekoulutus ja ja ja... Hitusen hektistä arkea, jota ajattelin nyt surutta paeta blogimaailmaan. Istun nyt yöpaita päällä (kyllä, kello ei ole edes kuutta illalla kun tätä kirjoitan, mutta kun...) jäätelökulho kourassa ja ajattelin naputella teille vähän juttua hiuksista. Blogissa on aiemminkin vilissyt juttua vaihtuvasta hiustyylistäni ja tänään kurkistetaan millainen on tämän hetken tilanne.
Varsinkin Instagramin puolella on voinut helposti tässä muutamien vuosien ajan seurailla miten radikaalisti hiukseni ovat vaihtaneet tyyliään. Viimeisten neljän-viiden vuoden aikan minulla on ollut puoleen selkään asti ulottuneet pidennykset sekä toinen ääripää irokeesi. Myös välimallia lyhyttä ja pitkää polkkaa on ollut. Hiukseni ovat olleet pinkit, mintut, vihreät, oranssit, keltaiset, siniset, violetit, blondit ja kaikkien edellä manittujen yhdistelmiä. Joten nyt kun hiukseni ovat ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen täysin kokonaan omaa luonnollista sävyä, voitte uskoa, että olo on outo ja tuntuu jopa vähän... tylsältä! Toinen puoli minussa on nauttinut suunnattomasti siitä, etten ole joutunut ramppaamaan kampaajalla tyvivärjäyksen takia, rahaa ei ole kulunut kalliisiin hoitotuotteisiin, koska hiukseni ovat nyt tolkuttoman hyvässä kunnossa, koska niitä ei ole mitenkään raskaasti kemiallisesti käsitelty. Joka pesun jälkeen ne ovat narskuvan puhtaat ja myös se on aiheuttanut hieman hämmennystä, sillä hyväkuntoiset hiukset elävät todella ihan omaa elämäänsä ja ovat kymmeniä kertoja vaikeammin taltutessavissa kuin huonossa jamassa olevat. Hyväkuntoiset hiukset ovat tietysti ihana asia, mutta se hulluttelija, joka asuu sisälläni, sai melkein hepulin viime kampaajakäynnillä, kun kampaajani mainitsi lauseen "..tulossa olevat uudet suoravärit..." Höristin korviani ja melkein jo varasin ajan hullutteluvärjäykseen, mutta hillitsin itseni. Seuraava aika on kyllä varattu viiden viikon päähän ja silloin laitetaa ihan vähän erivärisiä raitoja. Maitokahvin ja toffeen värisiä, tämä oma ruskea pidetään pohjana.
Nappasin muutamia kuvia (joissa olen aivan työpäivän jäljiltä, sorry!) jotta näette mikä on hiusten tilanne juuri nyt.


 Kasvatan siis sivujani nyt pidemmäksi ja tämän kertaisella kampaajakäynnillä siitittiin sivuja hieman, tasoitettiin niskan puolelta ja siistittiin irokeesin rippeet. Hiukseni kasvavat äärettömän nopeasti ja sivusiilit oli leikattava (neljän!!) viikon välein malliin, jotta ne olivat siistit, sillä ne kasvoivat niin nopeasti.



Hiuksissa on selvästi nähtävissä rajaa, koska kasvatusprojekti on kesken. Se ei itseäni kuitenkaan juurikaan häiritse, koska tiedän tämän olevan vain välivaihe ja seuraavalla käynnillä saadaan rajaa taas hiukan enemmän häivytettyä ja malli on sitten taas askeleen eteenpäin kohti haluttua lopputulosta. Joskus olen ollut kärsimättömämpi ja tällainen välivaihe olisi joskus saattanut olla itselleni aikamoinen kauhistus. Nyt tsemppaan itseäni sillä, että tämä on todella vain yksi vaihe, ei lopullista ja maltan olla koskematta nyt itse koneeseen lainkaan.
Haluan hiusten toistaiseksi myös pysyvän lyhyessä mallissa eli vaikka kasvatan, ei juuri nyt tällä hetkellä ole tavoitteenani polkkatukka. Tosin, kuten tiedätte, mieli saattaa parissa kuukaudessa muuttua...


No sitten kurkistetaanpa vielä tähän loppuun tällä hetkellä käytössä olevia tuotteita. Schwarzkopfin OSIS+-sarja on se, joka on ollut luottokumppanini ihan mielettömän kauan. Tuo hiuslakka on ihan ässä ja lyhyeen tukkaani passaa parhaiten tömäkkää pitoa antava vahvuus.


Pidän enemmän vahoista kun geeleistä ja hankin juuri uuden vahan kokeiluun. Mighty Matte on nimensä mukaisesti mattavaha, joka ei tahmaa ja jonka kanssa on todella helppoa muotoilla.
Jos en aamuisin suihkun jälkeen tee hiuksilleni mitään, on ne sojossa päälaella samalla lailla kuin Bart Simpsonilla ja se ei ole hyvä asia. Vaha on hyvä apu. Ennen föönausta laitan Osiksen suihkutettavaa muotoiluainetta, jota en hoksannut ottaa kuviin mukaan. Puteli on loppusuoralla enkä tavoilleni uskollisena tietenkään ole ottanut selkoa valmistetaanko moista tuotetta edes enää vai onko edessä itku.


Ihan ehdoton apu lyhyiden hiusten kanssa on hiuspuuteri. Oikein oiva apu möyhöttämiseen ja muotoiluun ja sopivaan karhennukseen.

Tuo punainen puteli on se, jota olen kuluttanut vuosien saatossa niin monta, ettei kahden käden sormet varmaan edes riitä laskemaan. Huippu. Pöllyää tasaisesti, ei paakkuunnu, ei jätä hiuksia harmaiksi.
Nyt sitä oli kampaajallani vain yksi puteli varastossa saatavana ja hän sai ylipuhuttua minut hankkimaan vastaavanlaista tavaraa tuossa mustassa putelissa. Nikottelin hetken vastaan, koska määrä on sama, mutta hinta tuplat.


Ostopäätökseen vaikutti sitten oleellisesti käyttömukavuus eli mustassa putelissa on painallussysteemi, kun taas punaisessa puuteria pitää ripotella.
Annostelussa on iso ero ja tuo musta on heittämällä riittoisampaa, kun ei tule tupsuteltua holtittoman paljon. Vaikkakin tuossa punaisessakin annostelu on ollut helppoa, kun tuotetta ei tule mielestäni kovin paljon kerralla. Kuitenkin kun näin mustan tuotteen in action, oli homma sillä selvä. Vahva suositus.
 Viimeistely hoituu tuolla luottohiuslakalla.




Nyt on tullut höpistyä ja löpistyä niin paljon, että nyt laitetaan pillit pussiin ja siirryn saunan lauteille. Huominen vielä rutistetaan ja sitten on viikonloppu!

Onkos teillä viikonloppusuunnitelmia?


Hiuksistani huolehtii 
Isa Salminen, Hiushuone Kontrasti 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Rankkasateen jälkeen

On satanut jälleen monta päivää putkeen. Perinteinen kesäsää. Taioin itselleni piristykseksi pastelliset yksisarvis-sateenkaari-karkki-kynnet.
Omassa henkilökohtaisessa elämässänikin on ollut nyt melkoista rankkasadetta, jota valotin jonkin verran myös Instan puolella.


Teemaviikkoni jäi kesken. Yli viikko sitten perjantaiaamuna heräsin hyvien yöunien jäljiltä. Tarkoituksenani oli mennä suihkuun ja tehdä aamiainen itselleni ja pojalleni, ja sen jälkeen lähteä ystäväni Suvin luokse tekemään ompeluhommia. 
Menin vessaan, istahdin pytylle. Tunsin hieman ensioireita, joita on tullut ja mennyt, enkä huolestunut lainkaan. Päätin istua kunnes menevät ohi ja vasta sitten suihkuun.


Havahduin kuitenkin alasti vessan lattialta valtavan pääkivun kanssa, pään sivulla kipeä kohoava kuhmu, otsaa jomotti ja posket täynnä limaista kuolaa. En tiedä kauanko kohtaus kesti, tai olinko kouristellut, mutta lähettämieni viestien perusteella koko homma oli kestänyt vain pari minuuttia tajunnan menetyksestä tajunnan palaamiseen.


 Olen joskus aikaisemmin maininnut sairastavani epilepsiaa. Sairastamaani epilesiamuotoon ei tavallisesti kuulu tajuttomuuskouristelukohtaukset, vaan kohtaukset ilmenevät voimakkaina deja vu-ilmiöinä ja poissaolokohtauksina. Pääasiassa olen kohtauksen aikana tajuissani ja kuulen, mutten voi välttämättä vastata. Epilepsiani on etenevä ja jossain vaiheessa lääkehoito ei enää tehoa.


Keräilin itseni lattialta ja pidättelin oksennusta. Poikamme heräili ja koitin hieman nukkua pääkipua pois. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään olon ollessa edelleen vähän outo ja hutera ja lähdinkin ensiapuun tarkistukseen.
Pääni kuvattiin ja kalloni oli onneksi ehjä. Ei löytynyt myöskään verenvuotoja ja purkaumia eikä epileptisiä purkauksia. Olin tarkkailussa määräajan, jonka jälkeen mieheni haki minut kotiin.
Olisin parin kuukauden kuluttua saanut ajokorttini takaisin sen oltua vuoden pois epilepsian vuoksi. Nyt se tajuttomuuden takia siirtyi jälleen vuodella ja etäinen mahdollisuus on saada se takaisin joskus loppuvuodesta 2018.


 Oloni on ollut hyvä, otsan mustelma on haalistunut hyvin ja kuhmu ei ole enää niin kipeä. Voin taas nukkua myös vasemmalla kyljelläni. Arvioimme, että löin pääni patteriin, josta kuhmu ja otsani kajahti lattiaan, josta mustelma. 
Henkinen kantti on ollut koetuksella, ja olen tuntenut vihaa, pelkoa, kipua, huolta, kateutta, ärsytystä, surua. 
 

Ystäväni ovat olleet iso tuki ja oma perheeni on piristänyt minua parhaansa mukaan. Vietimme juuri monta yötä mökillä ja sain rauhoittua ja rentoutua. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta ja parantelin rauhassa oloa. 

Sisimmässäni tiedän, että olen sisukas sissi eikä yksi sairaus minua estä tekemästä mitään. Rajoittaa ja hidastaa ehkä aavistuksen. Neurologini neuvoi etten saisi antaa pelolle valtaa ja että yrittäisin nauttia elämästä kaikin mahdollisin tavoin. Se voi ihan todella olla pienessä hetkessä ohi. 
Huomenna pääsen katsomaan lasten nautintoa Särkänniemeen. Saattaa sataa koko päivän, mutta sittenpähän sataa :)

Tiistaina palaan töihin ja on tosi ihanaa taas nähdä työkavereitani. He ovat myös valtavan iso voimavara ja minulla on huikea työyhteisö! 

Tämä kirjoitus oli nyt aikamoinen purkaus, mutta ehkä halusin jotenkin avata sitä, miksi en edelleenkään aseta Kynsisirkukseen tarkkoja aikatauluja ja julkaisupäiviä. Elämäni ei vain salli sellaista touhua. Kynsien lakkaaminen, koristelu ja tämä blogi ovat kuitenkin edelleen itselleni hyvin rakas ja tärkeä henkireikä ja harrastus, jonka luokse palaan aina tilanteen niin salliessa. 

Ja olen hyvin iloinen ja aidosti kiitollinen, että jaksatte mukanani kulkea.
 






Valoa päiviinne!

torstai 27. heinäkuuta 2017

TEEMAVIIKKO: TIKUSTA ASIAA / päivä 4: Cold as Ice

Tämän päivän kynsissä virittäydytään hyvinkin talviseen tunnelmaan. Tikkupinosta nousi tekstuurilakkakokeilu.


Tikussa oleva lakka on OPIn Liquid Sand-lakoista Kiss Me At Midnight.  Tekstuurilakat jakavat voimakkaasti mielipitetä - toiset tykkää, toiset ei. Itse lukeudun tykkääjiin ja olen omistanut joitain ja joitain myynyt eteenpäin. Esimerkiksi tikussa olevaa lakkaa minulla ei nää itseltäni löydy.
Vastaava lakka on jäisempi Tiffany Case, joka tänään nähdään kynsillä.



Lakka tuo mieleeni jäähileet ja pohdin jo hetken hiutaleiden leimaamista, mutta yritän vielä pitää kesän rippeistä kiinni. Ne kynnet nähtäneen sitten joulukuun tienoilla.


Opin hiekkalakoissa on yleensä seassa rakeista hitulaa, joka vetoo minuun. Tämän lakan kirppistelin yhdessä toisen tekstuurin, Alcatraz Rocks-lakan kanssa keväämmällä. Molemmat olleet "hankin, en hanki"-tyyppejä ja Rocks on livennyt hyppysistäni useammankin kerran. Nyt päätin, että loppuu jahkailu ja lakka olkoon minun.



Tiffany on kaunis ja juhlava. Yhdellä kerroksella saa hennon ohuen ja huurteisen pinnan, itse lakkasin kaksi.


Näiden kynsien kohdalla päätin sitten lopulta tosiaan niin, että vähemmän on enemmän enkä tehnyt mitään koristeluita lakan ollessa itsessään jo niin hieno.



Joko Sinulla on talvea ikävä?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

TEEMAVIIKKO: TIKUSTA ASIAA / päivä 3: Neon-hulluttelu marmorit

Tikkukiposta nousi esiin marmoroituja tikkuja useita ja päätin tehdä vain yhdet, koska muuten teemaviikon tuotokset olisivat perin yksitoikkoiset.


Marmorointeja olen tehnyt lukuisia ja pidän sellaisista, joissa kuviointi on hyvin terävä. Siksi minulla on hyvin ristiriitaiset fiilikset kaikkiin marmorointikuvioita sisältäviin leimauslaattoihin, sillä minusta niillä ei saa tarpeeksi terävää kuviota aikaan, mutta toisaalta ovat oiva apu marmorointia vieroksuville.


Marmoroinnit tikuissa olivat hyvin tummia ja halusin tehdä mustavalkoisen marmoroinnin. Kauhukseni huomasin sopivien mustien olevan niin lopussa, ettei niiden käyttö ollut mahdollista. Essencen musta lakka muuttui vedessä liian harmaaksi ja kaikki sopivat valkoiset olivat melkoisen jankkiintuneita. Erehdyin myös epätoivoissani kokeilemaan mattavalkoista joka oli täysi fiasko ja minun oli pakko ottaa suunnitelma B käyttöön.
Päätin, että teen mahdollisimman värikkään ja psykedeelisen marmoroinnin, jossa kuvioilla ei olisi mitään väliä. Pääasia, että olisi väriä ja koukeroita. Tuhlasin pullon pohjat neon-lakoistani ja lopputulos olisi nyt tässä.




Värit ovat todella kirkkaat luonnossa ja tykkäsin kuvioiden epäsymmetrisyydestä ja hulluttelusta. 
Käytin tähän hommaan Pipe Dream Polishin A Night In Vegas-kokoelman lakkoja, jotka ovat vilahdelleet aiemminkin sekä blogin että Instagramin puolella. Lakkojen ainoa miinuspuoli on se, että näitä ei enää valmisteta lainkaan ja omani olen hankkinut pari vuotta sitten. Keltainen on aivan loppu ja muutkin vetelevät hyvin viimeisiään. Pulloistakin näkee, että ovat olleet todella monessa mukana. Muut pulloni tuppaan pitämään hyvnkin siisteinä, mutta nämä ovat saaneet elää omaa elämäänsä -- ikäänkuin kuuluu niiden luonteeseen. 
Vielä kun saapuisi sellaiset kesäkelit, että neon-hulluttelusta voisi kunnolla nautiskella!
 

Mitenkäs Sinun viikkosi on sujunut?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

TEEMAVIIKKO: TIKUSTA ASIAA / päivä 2: Hopeaköynnös

Teemaviikko saa tänään jatkoa hyvin erikoisen yhdistelmän voimin. Tikkukiposta käteen osui yksilö, jossa on oranssi pohja ja hopealla tehty leimaus. Tai ainakin luulen, että se on ehkä leimaus. En ole lainkaan varma, sillä en ensinnäkään muistanut tällaista tikkua koskaan nähneeni. Mutta se voi aivan vallan hyvin olla joku aamuyön pikkutunneilla saatu loistoidea, joka on jäänyt odottamaan päivänvaloa. Ja se hetki on nyt! Tadaa!


Nyt kun tikkua katselen tarkemmin, niin saattaakin olla, että kuvio on tehty veden pintaan, siihen on suihkutettu jollain pinta rikki ja sitten tikku on sinne upotettu. Jälleen ei mitään haisua, että mitkä lakat on olleet kyseessä.


Tähän koitokseen valitsin lakoiksi AVONin oranssin lakan (jonka nimestä ei ole aavistustakaan kun putelissa ei mitään lue) ja leimauksessa on mukana A England Excalibur (alkuperäinen versio). Tämä koko homma on nyt yhtä kokeilua ja erehdystä, sillä kuten tiedämme, niin en ole leimaamisessa mikään taivaan kirkkain tähti.


Leimauslaatan osuutta hoiteli BCN-039 ja valitsin koukerokuvion. Hoksasin sen olevan sellainen, jota en muista koskaan viel käyttäneeni.


Ja jo vain! Näistähän tulikin ihan hauskat. Oranssi on väri, jota vierastan ihan kaikessa eämässäni. Porkkana on ainoa oranssi asia, jota siedän. Siksi onkin vähän hassu fiilis, että jopa ihan tykkään näistä kynsistä. Olisi hauskaa kokeilla millaiset nämä ovat mattaisena, mutta koska tämä on vähän tällainen "ei mennyt niinkuin siellä yhdessä paikassa"-juttu, niin mattaavat lakkani ovat kaikki ihan los finitos ja täten kokeilut jäävät seuraavaan jaksoon.



AVONin päällyslakka käyttäytyi tällä kertaa oikein suosiollisesti eikä levauttanut leimauksia mennessään. Oikein mukava ylläri.


Mitäs mieltä Sinä olet oranssista?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

TEEMAVIIKKO: TIKUSTA ASIAA / päivä 1: KIIVIT

On pitänyt jonkin verran kiirettä taas. Olen virallisesti ollut nyt viikon lomalainen ja vaikka tuntuu, etten ole tehnyt mitään, niin kuitenkin menneet viikot ovat olleet täynnä tohinaa. Kesätyöt ovat nyt tältä vuodelta ohi ja päätin ennen loman alkua, että olisi kivaa kun lomalla saisi vain olla. Päätin, että käytän illat kodin laittamiseen ja siivoiluun, jotta sitä vapaata aikaa sitten olisi kunnolla. Projekteillani on tapana hiukan venyä ja kävikin sitten niin, että löysin itseni järjestelmästä vaatekaappia, raahaamasta terraariota huoneesta toiseen, siivoamassa varastoa... Ja kaikki tämä on nyt jatkunut loman puolellekin sujuvasti...
Viikko sitten maanantaina siivousprojektini sai kauan kaivattua hengähdystä kun lähdin MILJAN mukana Tampereelle. Tarkoituksenamme oli tehdä päiväreissu, käydä Hämeenpuiston Vihkokaupassa ja tulla illaksi kotiin. Ostimme meno- ja paluuliput maanantaille. Noin kolme minuuttia sen jälkeen kun olin sulkenut verkkopankkini, Milja laittaa viestin, ettei Vihkokauppa ole maanantaisin avoinna. Noh, Milja varaili meille sitten hotellin ja päätimme sitten viettää paikan päällä hiukan enemmän aikaa. Noin kolme minuuttia hotellin varaamisen jälkeen saamme selville, että Sandyn ollessa paikalla, Vihkokauppa on kyllä avoinna vaikka se virallisesti on maanantaisin suljettuna. Olimme siis tilanteessa, jossa meillä oli ylimääräisiä, jo maksettuja paluulippuja ja tavallaan turhaan maksettu hotellihuone. Iltamyöhään Milja vielä laittoi viestin, että hänelle tuli ilmoitus, että hotellin varaamisen kanssa oli jotain hämminkiä. Muutaman mutkan kautta sekin sitten saatiin selvitettyä ja vietimme sitten oikein mukavan vuorokauden Tampereella. Toki menimme sinne jonkun aivopierun saattelemina eri busseilla, Milja ajeli edellä ja minä 10 min. perässä. Viestittelimme koko matkan, sen sijaan, että olisimme esim. istuneet vierekkäisillä penkeillä ja jutelleet. Aina ei voi voittaa....
Vihkokauppaan humpsahti n.300e rahaa ja ostimme laatikollisen donitseja ja vedimme itsemme ähkyyn Burger Kingissä. Nukuimme parin tunnin iltapäikkärit ja jumitimme siiderit kourassa hotellissa, katsoimme leffaa ja valvoimme puoli kolmeen. Jonkun mielestä ehkä maailman tylsintä, mutta meidän mielestä täydellistä lomapuuhaa.

Nyt päätin sitten loman kunniaksi edes vähän yrittää osoittaa rakkautta blogilleni ja meinaan tehdä niinkin hullun jutun kuin TEEMAVIIKON.
Siivoillessani löysin ison ipun käytettyjä swatch-tikkuja. Olen niihin viimeisten 4-6 vuoden aikana joko kokeillut jotain tekniikkaa, koristelua tai lakkaa ja ajattelin ottaa ne nyt hyötykäyttöön jotenkin. Valitsin silmät kiinni ihan arvalla seitsemälle päivälle tikut, joiden pohjalta toteutan lakkaukset.


Ensimmäisenä käteeni osui tikku, johon olen viitisen vuotta sitten harjoitellut kiiviä. Ei aavistustakaan millä lakoilla, koska sehän nyt olisi ihan vallan ylimääräistä viisautta kirjoitella sellaisia asioita ylös myöhempää käyttöä varten. Seassa oli myös joku ranskis-kiivi-kyhäelmä, mutta se sai nyt väistyä.



Otin esiin kasan lakkoja, joita arvelin tarvitsevani tähän hommaan. Aluslakkana NCLA Frist Base ja kiivien pohjana OPI I´m Sooo Swamped, joka pitää tällä hetkellä ykkössijaa lempparivihreiden joukossa. Tosi kiva! Muita lakkoja China Glaze Westside Warrior, OPI Withstands the Test of Thyme, Color Club French Tip ja MoYouLondon Black Knight.
Päällyslakkana AVON Gel Shine Lasting Finish Top Coat, joka antaa kyllä upean kiillon, mutta tuppaa nappaamaan jo hyvin kuivunuttakin lakkaa mukaansa.





Tykästyin kiivi-kynsiin vaikka olivatkin suht työläät tehdä. Hedelmäkynsissä on aina oma fiiliksensä. Yritin etsiä myös kiivi-fimojani, mutta ne ovat jossain todella varmassa tallessa. Harmittelin myös sitä, että olin edellisenä aamuna napostellut viimeisen kiivin hedelmäkipostamme enkä näin ollen saanut sopivaa rekvisiittaa kuviin. Hahhha.


Mikä on Sinun lempihedelmäsi? Mitä mieltä teemaviikosta?

 

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Watermelon Blobbicure

Kesälomaan on vielä tovi, mutta olen sujuvasti saanut rytmini sekaisin, vaikka aamuisin pitää nousta aikaisin. Kesätyöni alkaa aamuisin 8.30-9 välillä ja koska työskentelen kotona nyt kesän, on se antanut minulle mahdollisuuden lipsua valvomisen puolelle. Riittää, kun herää noin vartin ennen töiden alkua, mikä on iso muutos normitöihini verrattuna, jolloin herätys on n.5.30.
Mieheni on nyt koko heinäkuun lomalla ja olemme saaneet itsemme totaalisesti koukutettua Netflixin ihmeelliseen maailmaan ja tällä hetkellä katselemme sarjaa The Unit. Huomaamme joka ilta (lue: yö), että hups.. Tulipahan taas valvottua ja unille olemme ryömineet poikkeuksetta noin kahden, puoli kolmen maissa. Ei mitään järkeä. 
Mieheni meni nyt kaverilleen kylään illaksi, joten ajattelin hyödyntää yksinäisen aikani tekemällä kasvojen kuorinnan, ottamalla pitkän kuuman suihkun ja lakkaamalla kynnet.



Näihin kynsiin oli isona inspiraationa lopulta Eugenia (IG: @laqvid ), jonka toinen toistaan kekseliäämmät lakkaukset lumoavat minut joka kerta. Pohdin ensin tekeväni marmoroinnin, mutta päädyin tekemään hänen tavoin blobbicuren. En ole tekniikassa mikään kovin hyvä, mutta nyt osasin edes suunnilleen tiputella oikean määrän lakkaa ilman, että kynsillä oli vain kasa epämäärisiä läjiä.
Vesimelonikynnet onnistuivat käyttäen Fabyn* Mint Bubblesia, China Glazen Highlight Of My Summeria, Wild&Mildin* Alaskaa ja Heavenia sekä L´Orealin Rouge Sauvagea. Mustat "siemenet" tein MoYouLondonin Black Knight-lakalla.



Kynsistä tuli mieluisat ja hauskat. Monikaan ei viihdy tällaisissa hulluttelukynsissä, mutta minä viihdyn. Tosin kauaa eivät ehkä kynsillä ole kuitenkaan, sillä huomasin kuvien ottamisen jälkeen yhden kynnen kulman vähän lohjenneen ja tarttuvan nyt joka paikkaan kiinni. Kynsinauhatkin pitäisi kunnolla huoltaa, joten saattaa olla, että muutaman päivän kuluttua nähdään jälleen jotain uutta.

Olemme perjantaina suuntaamassa perhereissulle Helsinkiin, Luonnontieteellinen museo kutsuu. Samalla sitten jossain vähän lounastelua ja kahvittelua.




Oletkos Sinä lomalainen?



*tähdellä merkityt lakat saatu blogin kautta.