maanantai 4. joulukuuta 2017

PAPERSELF

Välillä tuntuu, että joku salakuuntelee ajatuksia. Olin nähnyt Instagramissa Paperself-irtoripsiä ja ihastellut ja seuraavana päivänä sähköpostiini tupsahti viesti, jossa kysyttiin haluaisinko tutustua tuotteisiin. Spooky. 
Minulle tarjottiin mahdollisuus kokeilla ripsiä ja siirtotatuointeja, mutta koska olen jo valmiiksi isosti tatuoitu, en kokenut olevani niihin sopivaa kohderyhmää ja kieltäydyin niiden osalta. Nyt jälkeenpäin se ehkä vähän harmittaa, koska ne ovat myös äärettömän kauniita, mutta uskoisin että jäisivät omalla kohdallani oikeasti käyttämättä. 
Ripsiä toivoin ilomielin kokeiluun ja saapuivatkin nopealla toimituksella suoraan postilaatikkooni.

Hyvin pakatusta pussukasta löytyi kivasta kääreestä kaksi pakettia ripsiä. 





Vastaanottamissani paketeissa oli yksi pari Peonies-ripsiä ja yksi paketti Rose-ripsiä. Töllistelin niitä hymy huulilla, koska ne ovat ihan mielettömän kauniita. Sitten tuli vähän hiki pintaan. En ole nimittäin mikään kaikkein taitavin ripsien kiinnittäjä, mutta selviydyn kyllä. Ensimmäinen ajatus oli, että "mä ihan varppina rikon nää!!".

Mukana tulleessa kirjeessä kerrotaan mm. näin:
"Paperself, maailman ensimmäinen ja samalla johtava taiteellisia paperi-irtoripsiä ja siirtotatuointeja valmistava brändi, lanseerataan Suomessa marraskuussa 2017. Ripsissä yhdistyy perinteinen kiinalainen paperinleikkaustaide ja moderni design."
No kyllä vain!


Paketissa kerrotaan, että tuote on patentoitu ja että ripsiä suositellaan käytettäväksi vain kerran, mutta kirjeessä mainitaan, että ripsiä voidaan käyttää useamman kerran. Ja pelko siitä, että heti hajoaisivat, oli turha. Toki ovat hauraat ja pitää käsitellä varoen, mutta minä tumpelo en saanut näitä hajalle. Vinkkeinä kerrotaan, että ripsiä voi leikata useampaan osaan ja korostaa esimerkiksi vaikka vain silmäkulmia, mutta minä halusin testata näitä ihan "all in" ja laitoin muhkeasti koko rivin.


Katsokaa nyt! WAU.
Valitsin nyt ensin kokeiluun Peonies-setin.


Ripsiviuhka on toki pitkä ja iso ja lyhensin sen omaan silmääni sopivaksi ennen kiinnitystä.
Kiinnitämiseen käytiin ihan perustavallista ripsiliimaa ja kiinnittäminen oli helpompaa kuin irtoripsien laittaminen minulle yleensä. Mietin ensin leikkaamista kahteen-kolmeen osaan ja niiden kiinnittämistä sitten, mutta koska viuhka tuntui taipuisalta ja helposti työstettävältä, päädyin tosiaan vain lyhentämään ja kiinnittämään.



Oman naaman kuvaaminen on muuten hankalinta ikinä ja jälleen huomasin miten kotikutoinen kalusto minulla kuvaamiseen ylipäätänsä on. No mutta, yhtä kaikki - ripset ovat iiiiihanat!



Ripsien irrottaminenkin oli helppoa ja vaivatonta sekä uskon, että näitä tosiaan pystyy käyttämään hyvin 1-3 kertaa. Irrottamisesta ja säilytyksestä toki riippuen.
Oikein kiva lisä jos haluaa vähän erilaisempaa lookia ja varsinkin bileisiin korostamaan meikkiä.
Jatkossa varmaankin kokeilen myös pienissä osissa korostamaan ja haluan koittaa miltä näyttää, jos käyttääkin vain esim.alapuolella yhtä ruusua reunassa yms.
Kuin koruja, mutta ripsinä.



Tällä hetkellä Paperself-tuotteita myydään maailmanlaajuisesti ja uniikki konsepti on patentoitu yli 15 maassa sekä Euroopassa, Yhdysvalloissa että Aasiassa.
Paperself-irtoripsien hinta on 15e/pari.


Oletko Sinä kokeillut näitä jo? 




Tuotteet saatu,
@successtorypr

Mielipiteet tuotteista ovat omia, aitoja mielipiteitäni.

torstai 30. marraskuuta 2017

Pastellihiutaleet

Tätä kirjoitusta naputellessani kello on jo ylittänyt uniajan ja olen saatellut oksentavan pojan yöunille. Flunssaisen miehen rohiseva yskä kaikuu makuuhuoneen puolelta ja koira tuhisee peittokasansa alla parin metrin päässä. Olen aina vain vahvemmin sitä mieltä, että pitäisi olla joku lakisääteinen talviunijuttu. Tai edes marraskuun ajan. Olen syksyihminen, mutta marraskuu ei ole sitä syksyä mistä pidän. Marraskuu on ankeaa perseilyä, joka pitäisi kieltää lailla.
Halusinkin edes vähän yrittää piristää mieltä ja valitsin pastellisia sävyjä kynsille. Ulkona oli edes vähän lunta ja haaveilen, että sitä tulisi runsaasti lisää, niin saataisiin edes valoisuutta.


Kynnen pinnan koristelin ensin smooshy nails-tekniikalla eli leimasimen avulla tehtyä marmorointia hyödyntäen. Tykkään tekniikasta, koska se ei ole ihan niin justiinsa miten sujuu, kun värit voi olla miten vaan.


Hiutaleita leimailin A Englandin Excaliburilla ja tarkoitus oli myös Dashican valkoisella, mutta se oli tehnyt temput ja muuttunut pullossa lähinnä sellaiseksi räkää muistuttavaksi möhnäksi. Kokeilin sen tilalla Essencen valkoista lakkaa, joka toimi tarpeeksi. Ennen leimaamista mattasin kynnet ja pidin sormet ristissä, että lopputulos olisi edes vähän sellainen utuinen ja huurteinen. Leimausten päälle en lakannut enää mitään, koska haaveilin kontrastista kiiltävien leimojen ja mattaisen pohjan välille.


Olen viime viikkoina uittanut itseäni kaikissa mahdollisissa rasvoissa ja kädet eivät vaan ota nyt tajutakseen, että kosteutus ois jees ja huutavat kuivuuttaan vaikka mitä tekisin. Toki tilanne voisi olla pahempikin.
Mitäs kaikkia rasvoja ja öljyjä te käytätte?


Tykästyin näihin kynsiin ja siihen, miten ei tarvinut olla niin tarkka. Kapasiteetti ei olisi ehkä edes riittänyt, heh.
Joulukuu lähestyy ja Kynsiblogit-sivustolta on tulossa kivoja joululakkauksia teidän iloksenne. Itse en tällä kertaa osallistu; en uskaltanut luvata, kun tää elo on nyt ollut näin säännöllisen epäsäännöllistä. Yritän ottaa asiakseni saattaa eetteriin yhdet Suomi100-kynnet ja yhdet joululakkaukset. Joulukuussa myös juhlitaan 35-vuotissynttäreitäni, joten pohdiskelin, että joskos tykkäisitte jostain arvontatouhuistakin?


Tsemppiä kaikille marraskuun pimeyteen!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

QUEEN

Sairastuvalta iltaa!
Joku kuolemapöpö saavutti myös minut ja olen röhinyt nyt keuhkojani pihalle ja kuume on huidellut 39 lukemissa. Vähän on humissut päässä, mutta nyt varovaisesti saattaa olla, että elämä voittaa. Huomenna aion jopa kokeilla mennä töihin heilumaan.

Facebookissa silmiini osui CesarsShopin järjestämä leimauskilpailu ja päätin riipiä itseni pöydän ääreen ja alkaa hommiin. Aiheena oli valita vuoden 2017 kohokohta ja sen pohjalta taiteilla kynnet käyttäen vähintään yhtä MoYou Londonin leimauslaattaa, muuten rajoituksia ei ollut.

Tänä vuonna toki kohokohtana oli tuon kuonokaverin muuttaminen kotiimme, mutta vielä senkin edelle kiilasi musiikillinen ilotulitus, jonka koin joitakin päiviä sitten ollessani kuulostelemassa semmoista pikkubändiä kuin Queen. Ai että! Tämä ikifani meinasi revetä liitoksistaan kun sain keväällä mieheltäni liput lahjaksi ja siitä asti olen laskenut päiviä. Voi olla vain yksi Freddie Mercury, mutta kyllä mä sanon, että herra Lambert on yksi 2000-luvun parhaita vokalisteja ja esiintyjiä. Huikea karisma! Ja se, että näin Brian Mayn ja Roger Taylorin livenä. Korvaamatonta. Olen pienen elämäni aikana käynyt äkkiä laskettuna sadoilla keikoilla ja Queenin keikka oli paitsi visuaalisesti hienoin kokemani, myös tunteikkain. Musiikki ylipäätänsä liikuttaa minua, mutta nyt tuon keikan jälkeen olin niin jossain tiloissa, ettei sitä voi sanoin selittää. En ole koskaan aikaisemmin esimerkiksi itkenyt millään keikalla ja nyt itkin. Brianin kajauttaessa herkän tulkinnan Love Of My Life-kappaleesta sai vollottamaan ja itkinpä myös ilosta. Huumori ja hauskuus oli läsnä ja sain kuulla kaikki toivomani kappaleet hienoina tulkintoina.
Joten tiesin heti mihin suuntaan lähden näitä kynsiä viemään.
Leimauslaatikossani asustaa MoYouLondonin leimauslaattoja jokunen ja niistä pääsi sopivasti käyttöön Roxy Collection -08-laatta, joka on täynnä Queen-kuvia.


 OPI My Signature Is "DC", OPI Alcatraz Rocks, Wild&Mild Totally Matte, A England Excalibur, MoYouLondon Black Knight.


Leimat tulivat esiin hyvin vaaleaa pohjaa vasten.


Varsinkin tässä Brianin kohdalla pohdin, että olisi ollut fiksumpaa laittaa värit päinvastoin, mutta ehkä seuraavalla kerralla olen viisaampi.


 Näitä kynsiä tehdessä mieheni katsahti kattoon ja kysyi: "mitä ihmettä meillä on tuolla katossa??" Leimauslaatta heijastui lampun avulla kattoon ja siellä oli sitten katossa parit Freddiet.
Keikalla mieleenpainuvin asia oli puvustuksesta hetki, kun Adamilla oli kimaltava kokohopeinen asu ja mahtava kruunu. Siksi hopea valikoitui kimalluksineen pääsävyksi.


Itse keikalle en ehtinyt tehdä kynsiä kuntoon, vaan mennä viipotin vanhoilla rispaantuneilla, mutta ei se menoa haitannut. Tunnelma oli todellakin tärkein, siinä ei paljon ehtinyt kynsiä pohdiskella.

Oletko Sinä päässyt joskus unelmakeikallesi?

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Long time no see

Kuukausi hurahti työn merkeissä, koiranpennun kouluttamisessa, hermoratatutkimuksissa, kurkunpääntulehduksen kourissa ja koiran korvatulehdusta hoitaessa. Kynnet olivat mielessä, mutta niihin ei enää riittänyt millään jaksamus.

Nyt olen ollut kaksi päivää kuumeinen ja kurkkukipuinen ja tänään nähtäviä kynsiä olen tehnyt kaksi päivää. Kun joka paikkaa särkee, eikä saa nukuttua, olen pikkuhiljaa lakkaillut kynsiä. Poika saatiin koulukuntoon ja nyt ollaan miehen kanssa aivan flunssan kourissa.


Sain I Love Me-messuilta mukaani kassillisen Wild&Mild-lakkoja ja koristeita. Osaa olen kokeillut, mutta iso osa on vielä pussissa.
Mukaani lähti tämä vaaleanvihreä kromilakka, jonka sieluni silmin näin matattuna jostain syystä.


Kromilakat ovat ihania, mutta hankalia. Väkisinkin jää siveltimen vedot näkyviin, vaikka kuinka olisi taitava. Näiden lakkojen hyvä puoli on monipuolisuus; toimivat leimauksessa.


Lopputulos kahdella kerroksella oli jäinen vaaleanvihreä, johon kuitenkin tarttui KAIKKI mahdollinen nöyhtä ja pöly ja lopputulos ei ole siisti. Tosi sääli, sillä sävy in hyvin kaunis.


Päätin toteuttaa mattahaaveeni ja leimasin ensin toisella kromilakalla ja Wild&Mildin leimasimella ja lopuksi mattasin kaiken.


Leimasin oli noin kolme kertaa pienempi kuin mihin olen tottunut, koska käytän piCture pOlishin läpinäkyvää stamperia. Kohdistaminen oli vaikeaa ja kuten huomaamme, leimasin luisui sen sijaan että olisi painunut, joten kuviotkin luisuivat hieman. Tämäkin on harmi, sillä pienellä vaivalla voisi saada loistavan leimasimen aikaan.

Leimasin ei myöskään nostanut kuvioita kokonaisena ja täytyy kokeilla laattoja vielä ihan oikeilla leimauslakoillakin. Kuviot ovat saamissani laatoissa kivoja. Osa kuvioista näyttää tutulta, mutta vaikea sanoa kuka on minkäkin keksinyt ensin. Samaa on nähtävissä monissa Born Pretty Storen laatoissa.




Halpislakoiksi Wild&Mildit ovat kyllä ihan mainioita ja tuo mattalakka mattasi nopeasti ja tasaisesti, sille täydet pisteet kyllä! Olen etsinyt uutta mattalakkaa ja kiva, että tämä lunasti odotukset.
Tykkäsin huurteisesta efektistä, joka sillä tuli kromilakkaan.
Kuvia siirtäessäni koneelle tajusin, etten ottanut lainkaan  kuvia leimasimien eroista. Kuumehöyryinen pää ei voi kaikkea tajuta...! Voisin koittaa napata kuvaa vaikka Instagramin puolelle.


Mitäs teille kuuluu? 
Onko siellä vielä joku? <3

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ohi aiheen: Bijou Unique Baloo

22 koiraa, kolme kissaa, hevonen, 50 kanaa ja kukko, kaksi vuohta, kilpikonna, hamsteri, kalkkunoita, ankkoja, ...
Elämässäni on aina ollut paljon eläimiä. Kun muutin lapsuuden kodistani pois, menetin elämäni eläimet sekä allergiani jostain syystä puhkesivat. Surin äärettömästi sitä, jos en voisi koskaan enää ottaa lemmikkiä.

Tällä hetkellä kotoamme löytyy 350 litrainen seura-akvaario sekä leopardigekko Sibelius. Parin viime vuoden aikana allergiani ovat hävinneet ja pystyn jälleen syömään kaikkia hedelmiä ja ainoa eläin mikä aiheuttaa vähän hämminkiä, on kissa.

Keväällä oli puhe, että mieheni työkaverin koira olisi muuttanut luoksemme. Kaksivuotias kultainennoutaja narttu. Kodissa kaksi isompaa koiraa ja noutaja ajatutunut täysin ulkokoiraksi alistustilanteen takia. Meiltä kysyttiin voitaisiinko antaa koiralle koti. Pohdimme asiaa viikon verran ja päätimme, että luotamme löytyy kyllä tarpeeksi tilaa ja rakkautta kodinvaihtajalle. Päätöstä seuraavana päivänä mieheni sai puhelun, jossa kerrottiin, ettei perhe luovukaan koirasta. Mies oli vasta päätöksemme jälkeen sanonut asiasta perheelleen ja heidän päätöksensä oli ollut, että koira kuitenkin kaikesta huolimatta jää. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta pettymys oli suuri ja huoli koirasta vielä suurempi.

Meillä on ollut saksanmetsästysterrierejä, cockerspanieli ja kultainennoutaja, lapsuudenkodissani elelee edelleen kaksi mäyräkoiraa. Myös miehelläni on ollut noutaja. 

Kesällä ystäväni Susanna mainitsi Facebookissa, että pentuja olisi tulossa. Hän kasvattaa slougheja ja olen sivusta seurannut, mutta en juuri tiennyt rodusta. Tuli elokuun loppu, pennut syntyivät ja keskustelut Susannan kanssa päätyivät siihen, että yksi pennuista, joka valloitti sydämeni, varattiin meille. Mieheni mietti asiaa monta viikkoa, sillä kyseinen rotu ei tosiaan ollut hänen juttunsa eikä hän ollut varma koko koirasta. Yhtenä iltana mieheni sitten sanoi ääneen, että koira tulee. 


Viikko sitten lauantaina luoksemme muutti sloughipoika Baloo ihan minimiluovutusiässä eli seitsemänviikkoisena. Aivan vauvana. Ratkaisuun päädyttiin, koska itselläni oli syysloma alkamassa, jolloin olisi aikaa rauhassa kotiuttaa pentua. Baloo oli jo hyvin rohkea ja reipas, joten kasvattaja uskoi luovutuksen onnistuvan, kun minimiluovutusikä täyttyy.
Koira haettiin Lieksasta ja ensimmäinen pitkä automatka oli heti. Baloo jaksoi matkan hyvin, ei pissannut, kakannut tai oksentanut autoon. Nukkui suurimman osan matkasta, itkettyään ensimmäisen puolituntisen.


Sloughi on rotu, joka on Suomessa harvinainen; alle 200 yksilöä, mutta joka on vanha rotu. Rotu on Pohjois-Afrikasta ja alkuperämaaksi on merkitty Marokko. Puhutaankin Marokon vinttikoirasta, myös vanha nimitys "Arabian vinttikoira" on joskus puheissa.
Itselläni koiran rodulla ei ollut niinkään väliä, mutta halusin koiran, joka ei ole kovin haukkuherkkä, jonka kanssa voi harrastaa ja joka ei olisi ylijalostettu eli suhteellisen terve.
Sloughit voivat harrastaa monenlaista, mutta pääasiassa ovat juoksijoita. Juokseminen on päivittäinen ilo ja Baloo siitä kovasti nauttii. Ja juoksee jo nyt hyvin lujaa; itsellä tennarit vaan iskee kipinää perässä. Aiomme kokeilla onneamme maasto- ja ratajuoksussa. Näyttelyihin myös aiomme suunnata ja katsoa mihin meistä on. 


Vinttikoiramaailma on itselleni uusi. Baloon turkki on helppohoitoinen, mutta alusvillan puuttuminen asettaa haasteita talvea ajatellen, ettei koira palele. Toppavaatetta kehiin siis! Sloughista on ainoastaan lyhytkarvainen muunnos. Hyväksyttyjä värejä ovat kaikki hiekan värit tummasta vaaleaan sekä brindle. Baloo on hiekan värinen mustalla maskilla. Urosten ihannekorkeus on 70cm, mutta säkä asettuu 66-72 väliin. 

Luonteeltaan sloughit ovat itsenäisiä, mutta rakastavat omaa perhettään syvästi. Baloosta tämän luonteenpiirteen näkee jo nyt selvästi. Samoin sloughille ominaisen mukavuudenhalun. Sohvalle hyppäämistä harjoitteli niin kauan että onnistui ja käpertyi onnellisena tyynykasaan unille. Sadesäällä pissalla käytiin vain koska oli pakko ja heti takaisin viltin alle, ilman mitään kiirettä mistään. Ulkona kuitenkin myös nauttii olostaan ja erityisesti juoksemisesta.

Kaikki on pienelle sloughipojalle uutta ja jännää, mutta todella rohkeasti ja reippaasti on ympäristöönsä tutustunut ja reviiri laajenee koko ajan. Rokotusten jälkeen alamme käydä pentutreffeillä ja tutustua muihin koiriin. Naapurissamme asuu useita koiria, jotka ovat tulleet vuosien saatossa tutuksi ja ovat kivoja ja turvallisia koiria tutustuttaa myös Baloolle.


Ja kyllä, nimi Baloo tulee todella Viidakkokirjan Baloo-karhun mukaan. Koko pentue sai nimensä piirrettyjen mukaan; velipoika on Bamse, siskot mm.Bianca, Buttercup, Betty Boop...

Allergiaoireita ei ole tullut ja olen siitä hyvin onnellinen! Tosiaan pariin vuoteen ei ole ollut koirista oireita, mutta ainahan kaikki on mahdollista. Olen hyvin onnellinen tuosta juuri nyt sohvan pohjalla tuhisevasta pienestä kakkatykistä.


Olen valintaani hyvin tyytyväinen, hyvin iloinen myös perheen miesväen tuesta ja osallisuudesta sekä siitä, että koiramme kasvattaja Susanna Kultalahti on ihan huippu. On jaksanut yömyöhään vastailla rotuun liittyviin kysymyksiin, koiran rekisteröintiasioihin, kaikkeen mahdolliseen mitä olenkin keksinyt kysyä.
Sydämessäni todella oli edelleen tassun mentävä kolo ja se on nyt täyttynyt.


Oletko Sinä eläinihmisiä?






TÄSTÄ pääset kurkistamaan Kennel Bijou Uniquen kotisivuille.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

I Love Me-messut 2017 - mitä jäi käteen?

Lokakuussa on yksi Suomen ja koko pohjoismaiden suurimmista messutapahtumista; I Love Me-messut.
Kävin tänä vuonna messuilla yhtenä päivänä; perjantaina. Tällä kertaa hulinaa riitti, sillä Olet Kaunis-verkkokauppa oli tuonut vieraakseen Jeffree Starin. Järjestelyt sujuivat hyvin vaihtelevasti, mutta käsittääkseni ilman isoja kommelluksia selvittiin.


Päädyin keskelle ryysistä ja kun lähdin kiertämään kaaoksen toiselle laidalle, päädyinkin ihan suoraan Jeffreen viereen. Järjestysmies kysyi naurahtaen, että "Saatko otettua kuvan vai olenko edessä?"
Jeffreen YouTube-kanava on ollut iltojeni ilo siitä asti kun hän sen aloitti ja minulla on hänen merkkinsä meikkejä.
Mukana matkusti joukko tuttuja naamoja ja hiusintoilijana olin ihan pähkinöinä bongattuani Daved Anthony Munoz`n, joka on somessa nimellä Daved Scissorhands. Hän on kuuluisa mm.huikean hienoista peruukeista ja nytkin Jeffreen hiukset olivat hänen käsialaansa. Toki myös oli ilo silmälle bongata myös Nathan!


Olet Kaunis-pisteellä oli niin kovat jonot, etten lähtenyt katsomaan mitä on tarjolla. JSC-tuotteista olisi ollut messuilla -10%, mutta ihmismassassa möllöttely ei ollut kovin houkuttelevaa.


Jungle juice Bar on asia, jonka haluaisin ehdottomasti ihan jokaiseen kaupunkiin Suomessa!  Tykkään tehdä smoothieita ja fruitieita ja voisin elellä niillä päivät pitkät.


Kaikki kuvat on nyt kännykkäräpsyjä poikkeuksellisesti, kun kamera on yhden laatikon uumenissa ja vähän hankalasti saatavilla, joten nappailin kuvia pikaisesti kännyllä messuilla ja messujen jälkeen.  Ennen messuja sain jälleen postia Wild&Mildilta, koskien yhteistyötä ja sovittiin, että jos messuilen, niin voisin noutaa sieltä myös vähän jotain kivaa kokeiltavaa. Maarit sitten lappasikin ison läjän kaikkea kivaa kassiin ja pääsen näitä testailemaan. Erityisesti odotan noiden eri päällyslakkojen kokeilemista ja otin jälleen myös tarroja, vaikka ne eivät isoimpia lemppareitani olekaan. Nyt oli myös water decaleja; jännä nähdä laatu. Ihania vihreitä ja glittereitäkin; messuilla oli kattava sävyvalikoima mukana kyllä.
Näistä kirjoittelen sitten myöhemmin ihan oman juttunsa, kunhan olen testaillut.


Muita messulemppareitani olivat Sofa Killerin ihanan pehmoiset oloasut, yksi meni heti Joulupukin toivelistalle. Ihan paras asu kotona on iso lököolohaalari ja nyt kuosit olivat niin kivoja, että tahdon!

Super Yellow´n myssyt ja huivit ihastuttivat ja aion suunnata tuonne ystävämyyntiin aikataulujen niin salliessa.

Elina K Glitter-pisteellä olisi ollut mahdollisuus saada itselleen huikea glittermeikki, mutta koska ei ollut illalla menoja, jätin väliin. Tosin, glitteriä ei voi koskaan olla liikaa ja miksipäs ei sitä voisi arkenakin kimaltaa..!?

Lisäksi olisi ollut vielä Varjomessutkin, jonne en tänä vuonna aikataulullisista syistä johtuen päässyt. Se harmitti, koska Cesars Shopissa on ollut kiva pöhinä ja tunnelma ja siellä olisi ollut vaikka mitä kivaa tänäkin vuonna!
Kuinka moni teistä ehti käydä siellä paikan päällä? Tuliko tehtyä hyviä löytöjä?

Itse I Love Me-messuista olen vähän sitä mieltä, että nykyään itselleni riittää vallan hyvin se yksi päivä. Nyt olin muutamia tunteja, ja se oli sopivasti. Edelleen messukeskus tuntuu sekavalta ja kaipaisin jotain selkiytytystä, mutta en osaa määritellä mitä. Viimeiset kaksi vuotta eivät ole tarjonneet enää mitään niiiin mullistavaa, että voisin messujen jälkeen sanoa yllättyneeni jostain. Tämän vuoden isoin juttu oli ehdottomasti Jeffree Star, mutta sekään ei toki ollut messujärjestäjien puolelta. Hatunnosto Olet Kaunis-kaupalle!

Olitko Sinä messuilla? Millä fiiliksellä?

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lokakuun kuulumiset

Säännöllisen epäsäännöllinen bloggailija täällä hei!
Viimeksi kirjoittelin uusista lemppareistani. Tänään palataan saman asian äärelle ja jutustellaan tämän hetken kivoimmista asioista.

Aloitetaan kynsistä. Tein huollon Kiara Sky-kynsiini ja se oli nopea homma. Huoltoa en olisi ehkä vielä halunnut tehdä, sillä minulla oli tieteellinen koe menossa kauanko kestävät, mutta kynnet kokivat koripallo-onnettomuuden, joten huoltohommia oli pakko tehdä. Ensin kuitenkin osuman saaneen etusormen piti antaa levätä pari päivää. Kynnet olivat neljän viikon jälkeen edelleen kiinni, yksikään ei ollut ilmaantunut ja siitä olin hyvin tyytyväinen!
Huollon yhteydessä tein vain neutraalin värittömän pinnan vaaleimmalla pinkillä pulverilla enkä uusinut ranskalaista manikyyria.


Jouduin vähän syömään myös hattuani, kun olin ensin kovaan ääneen melskannut piCture pOlishin uusista lakoista. Sain kokeiltavaksi yhden lakoista ja CesarsShopin Satu kysyikin, että haluanko lakan vai inhoanko tosiaan niitä kaikkia uusia. Ilmestyessään lakat eivät tarjonneet minulle mitään uutta. Jokainen muistutti minulle jotain jo olemassa olevaa pp:n lakkaa. Tämä asia jakaa mielipiteitä, sillä moni edustaa täysin päinvastaista ajatusta ja kokee uusien julkaistujen olevan hyvin uniikkeja ja hienoja. Pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Mythicalin. Perustelin sen itselleni sillä ettei minulla ole vielä sen sävyistä piCture pOlishilta. Tummia lakkoja minulla on monia ja vähän halusin päästä vertailemaan muihin omistamiini.


Mythical osoittautui todella kauniiksi lakaksi eikä minulla ole sille dupea. Joudun vähän syömään nyt oikeasti hattuni. Lakka levittyi hyvin ja peitti kahdella kerroksella. Kuvissa lakka on sinisävyinen, mutta valosta riippuen se on hyvin violetti. Vaikea valokuvattava ja lisäksi se shiftaa violetista vihreän ja turkoosin kautta sinineen. Ainakin tämä minun yksilöni. Efekti on huomattavasti voimakkaampi pullossa kuin kynnellä, mikä on sääli. Kynnellä lakka on lähinnä hyvä pohja galaksikynsiä ajatellen. Ajattelin leimailla näiden päälle kuvioita ja keskittää syyslomani bloggaamiseen ja julkaisujen kirjoitteluun varastoon, mutta...



...meille muutti sloughi-poika Baloo ja koko lomani on tähän mennessä kulunut täysin pentupumpulissa enkä ole ehtinyt pennun nukkuessa muuta tekemään kuin huokailemaan onnellisena, räpsimään somen täyteen tassukuvia ja itse nukkumaan. Olen aivan rrrrakastunut tuohon pehmoiseen kakkatykkiin.
Sen enempää en tässä hössötä (joudun oikeasti hillitsemään itseäni) koirasta, mutta jos haluat koirajuttujamme seurailla; onnistuu se Baloon omalla Instagram-tilillä @bijou_unique_baloo.


Tulevana viikonloppuna on tiedossa yksi pohjoismaiden suurimmista tapahtumista; I Love Me-messut, jonne olen jälleen bloggaajapassin voimin matkaamassa. Odotan erityisesti luonnontuotteita, hiusjuttuja ja (jos joku on elänyt some-kuplassa eikä ole tietoinen) Jeffree Starin bongaamista. Jeffree on iltojeni ilo ja huvi YouTubessa ja lensin kirjaimellisesti tuolilta kun huomasin, että hän ihan todella on tulossa messuille! Piipahdan myös CesarsShopin Varjomessuilla. Siellä on erilaisia workshoppeja ja alennuksia, kannattaa tulla piipahtamaan ja moikkailemaan! Olen siellä höpöttämässä mm.Kiara Skyn dippaussysteemistä.

Mukavaa lokakuista viikkoa kaikille!






piCture pOlish Mythical saatu blogin kautta.