torstai 25. kesäkuuta 2015

Kokeilun ja erehdyksen kautta

Heräteostokset. Nuo kaiken pahan alku ja juuri.
Nämä heräteostokset tuli tehtyä eräänä iltana, kun ei väsyttänyt ja tuijottelin pimeässä olohuoneessa sohvan pohjalla tietokoneen ruutua. Etsiskelin uusia koristeita ja yhtä tiettyä pinkkiä lakkaa. Selailin CesarsShopin sivuja ja sieltä katselin pitkästä aikaa siirtokuvia ja muita koristeita. Silmiin osui Nail Stamps-koristeet, joiden ihanat koukerot ja kuviot olivat niin kiva, että päätin klikkailla parit ostoskoriin.


Tohkeissani rupesin niitä sitten saapumispäivän iltana kynsille tusaamaan. Tein pehmeän liukuvärin muihin kynsiin ja keskisormiin ja nimettömiin päätin laitta aksentiksi nämä Nail Stampit. Ne ovat sellaiset ison postimerkin kokoiset, joista voipi sitten oman mielen mukaan sopivasta kohdasta leikellä palaset.



 Vettä kippoon ja odottelin hetken, että kuva irtoaisi taustapaperista. Onpas kovaa kiinni, ajattelin. Liottelin lisää ja sitten kuva lähti irtoamaan. Vain mennäkseen täysin pienelle rullamytylle nostaessani sen vedestä. Sekundaaaaa, ajattelin, kunnes mietin, että olisikohan ollut kovin huono asia lukaista sen paketin takana olevat ohjeet. Jos niissä olisikin joku selitys tälle kämmäykselle?

No toki! Kuva laitetaan ensin kynnelle kuvapuoli kynttä vasten, päälipuoli kastellaan ja sitten kuva siirtyy kynnelle. Voilá! Vähän niinkuin sellaiset siirtotatuoinnit iholle.


Uudelleen tuumasta toimeen. Sopivan kokoinen palanen kynnelle, kostutus pumpulin kanssa ja valmista! Paitsi että olin tohkeissani unohtanut ottaa suojakalvon pois ja täten kaunis kuva oli siirtynyt siihen kalvolle, eikä suinkaan kynnelleni. Ihan heti ei uskois, että on jokunen vuosi tullut vietettyä tämän harrastuksen parissa...


Oli myös hyvä, että olin tilannut useammankin paketin, "koska nää on ihanan näköisiä!", sillä muuten ois jäänyt kokonaan toinen käsi koristelematta. Tykkään kuvioista ihan hirmuisesti, mutta käyttömukavuus ei ole ihan yhtä jees kuin tavallisissa siirtokuvissa. Tämmöinen leikkaa-liimaa-askartele-meininki ei ole aina niin kiva homma. Kuvaa oli hankalaa saada sopivan kokoiseksi (ainakin jos on tällainen mämmikoura kuin minä) ja joistain reunoista jäikin ihan hitusen vajaaksi, mutta muuten aika jees! Reunoja siistiessä kuva vähän suttaantui ja mössääntyi, mutta kun katsoo kauempaa, niin kynnet ovat oikein kauniit! 

Liukuväriin olinkin tyytyväinen; lakkoina oli piCture pOlishin Bright White, Color Clubin Endless ja Blue-ming, China Glazen Highlight Of My Summer ja O.P.I You´re Such A Budapest. Päälle lakkasin pari kerrosta INM Hologram Top Coatia, joka on ollut useamman kuukauden hukassa. Miten voi hukata lakkapullon!? Se löytyi laatikosta INM OutTheDoorin täyttöpullon kanssa, juuri siitä minne olin ne jättänytkin... 

Sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata Ikeaan ostamaan pojalle koulupöytää ja tuolia ja itselleni olen päättänyt hankkia muutamia hyllyjä lakoille.



Mitäs Sinulle kuuluu? 
Joko kyllästyttää Suomen sateinen, mutta vähäluminen kesä?


I tried Nail Stamps for the first time. It wasn´t as smooth as I hoped, but I managed to do a nice-looking-mani!
Pretty happy with that gradient.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rakkautta vain

Marraskuinen ilta, 2003. Olin kaverini Jussin kanssa ajelulla ja hän sanoi, että pitäis pari kaveria heittää. Napattiin kaverit kyytiin, jotka olivat tulleet laivalta ja vähän juhlatuulella.
Toinen oli itselle vieras, toinen oli naamatuttu toisen kaverin kautta. Ajettiin toiselle paikkakunnalle paikalliseen ja istuttiin iltaa.



Jossain vaiheessa herrat vertailivat lompakoistaan löytyviä kortteja, kenellä eniten mitäkin bonus-korttia. Nappasin herran ajokortin, jolloin huomasin, että meillä on sama syntymäpäivä. Päivälleen kolme vuotta ikäeroa. Vaihdettiin puhelinnumerot, jotta voidaan sitten kuukautta myöhemmin lähettää toisillemme onnitteluviestit.




Ilta jatkui, juoma virtasi, iloinen mieli. Hetken päästä sain pöydän toiselta puolelta tekstiviestin.
"Jussi vie meidät ensin, sitten sut. Laita tarkka osoite, mä tuun taksilla perässä."
Suoraakin suorempi ehdotus.





Ilta päättyi kotiovelle, Hän saapui hetken kuluttua alaovelle taksilla ja käski kyytiin. Suhautettiin kebabbilan oven eteen ja haettiin yöpalaa. Otin Orientalin (valkosipulivoita ja valkosipulikastiketta). Ilta oli oikein mukava ja jatkui aamuun asti.




Ilta jatkui seuraavaan viikonloppuun, venyi viikoiksi, kuukausiksi. Kysyin, mikä tämä meidän juttu on, sain vastauksen "No seurustellaan sitte." Hän tykkää kertoa tarinaa niin, että olen pakottanut seurustelemaan.




Muutettiin samaan osoitteeseen. Oli riitoja, sopuja, rakkautta. Neljä vuotta myöhemmin vaihdettiin kihlat, siitä kaksi vuotta myöhemmin mentiin naimisiin.
Syntyi pieni pellavapäinen poika.

Ystävämme Mika kutsuu meitä Pulmusiksi. Meistä saisi kuulemma loistavan tv-sarjan. En epäile hetkeäkään.




Äitini sanoi joskus, että "sä oot niin v*ttumainen luonne, että tarvitset jonkun joka vähän laittaa sulle hanttiin".
Herra Pulmunen on juuri sellainen. Hän on sinnikkäästi jaksanut kiukuttelujani.
Hän myös poissaollessaan laittaa "rakastan sua"-viestin ja halaa joka päivä. Hän on hyvä isä pojallemme ja hellä aviomies minulle. Joskus hän toki on maailman ärsyttävin ja inhottavin. Riidan keskellä hän osaa olla ilkeä ja häijy. Riidat onneksi kestävät vain hetken ja hän osaa pyytää ja antaa anteeksi.

Hän saa minut nauramaan joka ikinen päivä.

Herra Pulmunen vihaa valkosipulia. Silti olemme nyt tässä hetkessä.

Ei ole mitään ihanampaa kuin se, että juuri hän, kaikissa vioissaan ja ärsyttävyydessään on juuri se, joka saa perhoset lentämään vatsassa.


Minä Rakastan Sinua.

Jutun kuvituksena herkkiä häihin sopivia kynsiä; kahdet omat, yhdet morsiamen.
Ranskalainen manikyyri tehty China Glaze White Out-lakalla, koristeet O.P.I I Snow You Love Me, päällä INM OutTheDoor.Seuraavana päivänä mattaus piCture Polish G´Day Matte-lakalla.
Morsiamen kynsissä kaksi kerrosta O.P.I I Theodora You, päällä piCture pOlish Holiday ja pienet strassit.
Viimeiset kynnet piCture pOlish Cherish, helmen puolikkaita, päällä HK Girl.

These nails got their inspiration from love. <3

torstai 11. kesäkuuta 2015

Mehujäämarmorit

Kesäloma on ihmisen parasta aikaa. Siitäkin huolimatta, että Suomen kesät on aina vähän mitä on. Positiivisena puolena ehdottomasti se, ettei tarvitse tehdä lumitöitä eikä ole pimeää. Ei tarvitse toppahousuja eikä tarvitse joka aamu arpoa, että onko talvikengät-pakkanen vai loskamoska, jolloin saappaat olisivat ehdottomasti se paras vaihtoehto.

Meillä on työkavereiden kanssa treffi-ryhmä Facebookissa. Jos vaikka sattuu tulemaan niin ikävä työkavereita lomalla, että haluaa nähdä, niin sinne vaan hihkumaan ja ehdottamaan treffejä. Muutamia päiviä sitten näimmekin pienellä porukalla yhden työkaverimme takapihalla; lapset polskivat altaassa ja nauttivat pihasaunasta ja trampoliinista ja me aikuiset lähinnä vain huokasimme kun saimme hetken olla. Raahasin pussukallisen lakkoja mukaan, jos joku äityleistä haluaisi itselleen kesäkynnet. Lakkasin yhdelle mehevän liukuvärin ja sitten kotiin päästyäni alkoi mieleni tehdä omillekin kynsille jotain raikasta.


Tein liukuvärin PipeDreamPolishin ihanilla lakoilla On The List, Light Of Day ja 110 Degrees, lakat ovat A Night In Vegas-kokoelmasta. Yleensä lakkailen neon-lakkojen alle valkoisen pohjan, nyt jätin sen koemielessä pois. Nämä lakat ovat sellaiset, että liika työstäminen mössäännyttää. Toimivat hyvin marmoroinnissa, mutta jos liian monta kertaa vetelee ristiin rastiin, on lopputulos ruskea mössö. Yleensähän värit siis vain sekoittuvat keskenään.


Ja ylläri, ylläri - lakkasin liukuvärin päälle kerroksen (jo tosi paksuuntunutta) China Glazen Fairy Dustia. Essencellä kuulemma olisi lähes dupe, tietääkö joku onko siinä väitteessä perää? Koko homman päälle kerros INM OutTheDooria.


Jonkin aikaa maltoin olla tekemättä liukuvärille mitään, kunnes sitten illalla halusin siihen vielä jotain lisää. Ystäväni Suvi oli sitä mieltä, että liuku oli jo itsellään tosi kiva ja niinhän se olikin, muttakumähaluanmarmoroida.


Marmoroinnissa lakkoina China Glazen Faith, joka jää läpikuultavaksi ja O.P.I Angel With A Leadfoot.


Kuviossa yritin uutta juttua, mutta koska en tietenkään tehnyt koeversiota tikulle tms, niin suoraan kynnelle ja päin prinkkalaa. Sellainen tosi hieno kukkayritelmä oli ideana, mutta kuvion muodostaminen olikin hankalampaa kuin ajattelin ja yhden kynnen jälkeen luovuin siitä suosiolla ja tein jokaiseen vähän sitä ja vähän tätä.



Loppujen lopuksi kynsistä tuli kuitenkin mukavat ja viihdyin näillä monta päivää. Sopivasti oli aurinkoisia iltojakin, niin ei ihan menneet kesäkynnet hukkaan!



Onko Sinulla jo loma?

Watermarble over gradient. Swoooooon.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Baby Please Come Home

Toinen sairauslomaviikkoni alkaa olla ohi ja ymmärrän hyvin, miksi moisesta leikkauksesta kirjoitetaan useampi viikko saikkua. Olo on välillä oikein mainio ja kipuja ei ole ja tuntuu, että eihän tässä mitään saikkua kai olisi tarvinnutkaan.
Sitten tulee se hetki, kun pitää sitoa kengännauhat tai pestä hiukset. Kumartuminen ja käsien nosto ei ole niitä lempipuuhia tällä hetkellä. Ne ei satu, mutta.. Noh, kuvaan toimenpiteitä sanalla epämukava.



Kynsien lakkaaminen ei onneksi vaadi kumartelua eikä ihmeemmin nostelua, mutta näiden kynsien kohdalla en halunnut tehdä isompia koristeluja. Mielessä oli kaikenlaiset strassit ja muut, mutta päätin luottaa hiekkalakan loisteeseen. Kyseinen lakka on O.P.In Liquid Sand Baby Please Come Home. Yleensä annan hiekkisten ja muiden tekstuurien olla miten ovat, mutta nyt lakkasin päälle kerroksen päällyslakkaa vähentämään karheutta hieman.



Hiekkiksen kaverina oli O.P.In You´re Such A Budapest, johon minulla on hieman viha-rakkaus-suhde. Lakka on kaunis, mielenkiintoinen sävy, mutta koostumus ei ole sitä parasta O.P.I-laatua ja omalla lakkaustyylilläni tarvitsen sitä kolme kerrosta peittävyyteen. Lakka on majaillut useammankin kerran kirppislaatikossani, josta sen olen sitten aina kuitenkin jostain syystä pelastanut. Lakka on myös yksi sellaisista, joiden sävyä on vaikea napata oikein kuviin.


Näillä yksinkertaisilla kynsillä olen jaksanut oleilla useammankin päivän.


Miten Sinun viikonloppusi sujui?

Simple things are sometimes the best.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Hemmottelupäivä

Olin kevättalvella ihanan serkkuni kaasona ja sain häneltä kiitoksena lahjakortin. Töistä sain samaan paikkaan lahjakortin ja päätin yhdistää nämä kaksi ja saada enemmän hemmottelua kerralla.
Paikkana STUDIO KAUNIS SINÄ Hämeenlinnassa Linnan läheisyydessä ja siellä minua palveli mukava Päivi.
(en hyödy linkin klikkaamisesta mitenkään)

Netistä löytyvä ajanvaraus oli minusta selkeä ja helppo ja siitä tuli heti varmistus sähköpostiin. Sähköpostiini tupsahti myös muistutusviestit.


Mietin pitkään mihin lahjakortit tuhlaan ja päädyin ottamaan 90 minuutin jalkahoidon ja perinteisen ripsien pidennyksen. Jalkani olivat niin koppuraisessa kunnossa, että se jalkahoito oli aika kärkipäässä valinnoissani. Ripsien pidennykset minulla on ollu aiemminkin ja tällä kertaa päädyin perinteisiin volyymien sijaan. Päivi on tehnyt ripsiä useamman vuoden ajan ja kouluttautuu tasaisin väliajoin. 
Olen ottanut ripsiä useammaltakin eri tekijältä ja täytyy sanoa, että tekijöissä on todellakin eroa. En edes tuntenut kun Päivi teki työtään ja sain vain nauttia ja kuunnella musiikkia ja lähes nukahdin. Lopputulos miellytti ja ripset eivät painaneet tai tuntuneet. Juuri niinkuin pitääkin!


 Jalkahoitoni vaati pieniä erityisjärjestelyjä kaikkien yliherkkyyksieni takia. Kaikki salisyylihappoa ja manteliöljyjä sisältävät tuotteet täytyi unohtaa, mutta Päivi löysi sopivia tuotteita ja sain nautiskella. Nyt kovassa huudossa olevat kuorintasukat, esim. Holika Holikat eivät minulle juuri happojensa takia sovi.


Jalkani pehmiteltiin ensin kylvettämällä, veden seassa oli jotain suolaa... Lämmin vesi.. Ah!


Kylvettelyn jälkeen Päivi hoiti kynsinauhani ja viilteli ja rapsutteli kovettumiani pois. Pelkäsin ensin, että miten pystyn olemaan paikoillani, sillä kutian jalkapohjista ihan helkutisti. Hyvin sujui! Päivi kertoi, että kovettumat myös suojaavat jalkaa, eli kotioloissa ei kannata kovin usein raspailla ja poistella, ettei tee tuhojaan. Muutamia kertoja vuodessa ja muuten vain rasvaa ja kosteutusta, niin pärjää pitkälle.


Seuraavaksi jaloilleni valuteltiin ihanaa öljyä ja jalat paketoitiin ja sitten köllöttely jatkui musiikin soidessa taustalla. Tällä välin poikani, joka oli mukanani, valitsi korista lakan, jolla varpaan kynnet lakattaisiin. Vaihtoehtoina oli ärtsy vihreä ja naisellinen punainen. Valitsin punaisen, koska minulla ei koskaan ole ollut punaisia varpaankynsiä. Kerta se ensimmäinenkin siis...


Nämä tuotteet olivat niitä, joita minulle voitiin turvallisesti käyttää ja jaloistani tuli kyllä ihanan pehmoiset! Mieskin huomasi illalla ja ihan varta vasten mainitsi asiasta!


Ennen ripsien laittoa Päivi vielä antoi pienen demon sokeroinnista jalkaani ja sokerointi on ehdottomasti se, mihin varaan seuraavaksi ajan itselleni!


Koska Sinä viimeksi hemmottelit itseäsi?

Little pampering every now and then is something I will recommend to everyone.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Water spotted

Splatter-kynsistä on ikuisuus aikaa ja halusin tehdä samantyyliset, vähemmällä sotkulla. Sellainen kuitenkin on kaukainen haave; jokseenkin se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että tässä hommassa on sotkua ympäriinsä kun lopettelee.
Water spotted on tekniikka, jota en ole aikaisemmin kokeillut, mutta jota olen ihaillut muiden kynsillä.
Onnistuessaan ne ovat upeita, epäonnistuessaan lähinnä  kummallinen kasa lakkaa kynsillä.

Visionani oli tehdän liukuväri, jonka päälle sitten kuviointi. Water spotted on siis tekniikka, jossa lakkaa tiputetaan veteen niinkuin marmoroinnissakin ja sitten veteen suihkautetaan, jotta pintaan tulee reikämäinen kuvio, johon kynsi sitten kastetaan. 
Oma kokeiluni vähän kosahti siihen, että en löytänyt kotoamme sopivaa suihkautettavaa. Kokeilin hiuslakkaa, antiseptistä suihketta, hajuvettä.. Ja toinen kosahdus tuli siinä, että aina luotettava China Glazen Liquid Leather petti minut. Aina toiminut luottomustani toimi tasan yhdessä kynnessä, jonka jälkeen se lähinnä haistatteli ja vedenvaihdosta huolimatta ei levinnyt pintaan. 
Yritin hoitaa homman loppuun kiroilematta.



Liukuvärissä on China Glazen White Out ja O.P.I Life Gave Me Lemons. Veteen tiputtelin siis Liquid Leatheria, jonka vaihdoin O.P.I 4 In The Morning-lakkaan, joka ei ole yhtä intensiivinen musta ja lopputuloksesta tuli vähän suttuinen. Se tosin ei ollut mustan lakana vika välttämättä... Kultainen lakka on O.P.I 50 Years Of Style.


Koko kokeiluni mattasin piCture pOlishin mattalakalla.
Ensimmäiseksi kokeiluksi ei ihan täysi katastrofi, mutta ei nyt aiheuttanut ihan hillittömiä riemunkiljahduksiakaan... Tästä on suunta taas vain ylöspäin!

Oletko Sinä kokeillut tätä tekniikkaa?

My first attempt on water spotted nails. I´ll just leave it here.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ohi aiheen: Hoosta alaspäin

Nyt hypätään vähän ohi aiheen, kynsijuttuja on kyllä vielä luvassa tällä viikolla, no worries!

Minulle tehtiin reduktiomammaplastia eli rintojen pienennysleikkaus vähän yli viikko sitten.
(taustoja voit lukea TÄÄLTÄ)

Jännitin operaatiota etukäteen melko lailla. Millaiset rinnoista tulisi? Poistuvatko niskakivut? Kääntyykö pää? Kuolenko nukutukseen?
Itselläni on niin valtavasti kaikkia allergioita ja yliherkkyyksiä, että pelko oli aiheellinen, jos siellä olisi joku tupeksiva anestesialääkäri.

Mieheni vei minut sairaalalle lauantaiaamuna (23.5.) ja minulle oli varattu aika klo 7.20.
Kymmentä yli nousin autosta ja vähän vastahakoisesti kävelin ovelle painamaan summeria. Jännitti!
Minut otti vastaan ihana hoitaja, joka ohjasi minut pukuhuoneen puolelle riisumaan. Ranneke käteen, niinkuin huvipuistossa ikään.
Nyt olis luvassa vähän erilaiset kyydit ja huvit.

Hoitaja ohjasi minut sängylle ja kertoi koko ajan mitä tehtäisiin.. Verenpaineet, lämpö, kanyyli... Paikalle tuli toinen hoitaja ja juuri kun meinasivat laittaa tukisukkia, niin kirurgi porhalsi paikalle. Minut leikkasi ihana plastiikkakirurgi.  Pieni, pippurinen, punapäinen ilmestys. Hän varmalla otteella teki leikkausmerkintöjä, hoitajan todetessa, että "on siinä työsarkaa heti aamusta". Merkinnät oli valmiit ja kirurgi totesi, "tämäpä onkin sulle paras lauantai aikoihin, mä aion nyt vähän auttaa sua".

Olin pyytänyt, että saisin jutella anestesialääkärin kanssa hieman pidempään. Hän kävi kanssani läpi mitä nukutuksessa tapahtuu, miten se tapahtuu ja mitä sen jälkeen. Käytiin läpi listaa lääkkeistä ja lääkeaineista, joita en voi käyttää ja jotka minulle sopivat.
Sitten hoitajat alkoivat laittaa minulle tukisukkia. Tässä vaiheessa mainitsen epäoleellisesti, että leikkauspäivänä minulla oli kaupan päälle kuukautiset, enkä saanut pitää omia alushousuja. Menkat, sairaalan verkkokalsarit ja tukisukat ja tieto, että kohta leikeltäisiin tissit, saivat minut tuntemaan itseni naiseuden lähettilääksi.
Tukisukat olivat kyllä yllättävän mukavat.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo salin puolelle, kello oli tässä vaiheessa n.7.50. Minua ei ole siis koskaan aiemmin leikattu eikä nukutettu ja sali näytti just siltä miltä Teho-osastossa aikanaan. Turhaa kai mainita, ettei lieventänyt jännitystä? Pahin jännitys meni kyllä ohi leikkausmerkintöjä piirrellessä ja mustaa huumoria viljellessä.
Salissa menin makaamaan laverille, kädet kiinnitettiin sivulle ja siinä makoilin valtoimenaan. Anestesialääkäri sanoi, että alkaa pikkuhiljaa laittamaan ainetta suoneen, sitten alkaa tuntua kihelmöintiä. "Nyt ehdin vielä sanoa, että heippa Kaisa". Hei hei...

Ja herätys lämpöpeiton alla, leikkaus onnistuneesti takana.
Tässä vaiheessa semitokkuraisena kurkkasin kelloa, tai lähinnä harhailevat silmät siihen osuivat ja kello oli puoli kaksi. Sitten iski HIKI. Lämpöpeitto otettin pois ja se oli paras tunne pitkään aikaan. Rinnat olivat hyvin peiteltynä, en päässyt yhtään kurkkimaan miltä näyttävät, mutta en koskaan unohda sitä miten kevyeltä kaikki tuntui. Rintakehällä ei tuntunut painoa.

Siirryin aika pian vuodeosastolle ja huoneessa oli jo leikkauksesta toipuva nainen; hänelle oli syövän takia leikatun rinnan tilalle tehty uusi rinta. Hän oli innoissaan, kun nyt oli sekä litteä vatsa, että uusi rinta! Musta hurtti huumori auttaa kyllä monessa tilanteessa, voin sanoa. Pian saatiin seuraksi nainen, joka leikattiin heti minun jälkeeni ja hänelle oli myös tehty pienennys.
Aika kului lähinnä jutellen, välillä torkkuen ja toivoen, että paha olo menisi ohitse. Sain pahoinvointiin lääkettä ja eräs ihana hoitaja sanoi tekevänsä korjaussarjan, joka kyllä auttoikin vähän. Siinä oli vissyä ja ananasmehua ja jotain muuta.. Mieheni ja poikani kävivät pikavisiitillä ja sitten taas nukuin. Ruoka ei pysynyt sisällä ja paha olo muistutti krapulaa. Illan mittaan juoma alkoi pysyä sisällä ja sitä myöden olokin selvästi koheni. Iltapalaksi pystyin syömään puolikkaan jogurtin ja vähän jäätelöä. Hoitajat olivat ihania ja huonetoverit myös. Iltavuorolaiset tekivät lähtöä ja yöhoitajat tulivat näyttäytymään.
Yöhoitajaksi tupsahti vanha opiskelijani, jota en päästänyt monen mutkan takia aikanaan näyttöviikolle ja hän totesi verhon takaa, että "me ollaankin jo tavattu". Ajattelin ensimmäiseksi, että toivottavasti ei ole miehellä mitään kaunaa, eikä tiputa mitään juomaani.. Mutta ilmoitti, että on nyt valmistunut ja hyvä hänelle. Silti en olisi ehkä ilmoittanut ihan heti vuotavasta dreenistä tai että tarvitsen saattajan vessaan.
Yö meni hyvin, mutta aamuyöstä ei enää unta meinannut riittää, kun koko päivä oli mennyt torkkuessa. Sunnuntaina aamupalaksi sain karjalanpiirakkaa, munavoita, viinirypäleitä ja teetä ja koska viimeksi olin syönyt perjantaina n.klo 19, ne maistuivat taivaallisen hyvälle. Ja pysyivät sisällä! Melko pian aamiaisen jälkeen tuli hoitajia, jotka ilmoittivat, että kohta aletaan ottamaan dreenejä pois ja sovitellaan tukiliivejä ja sitten naiset saisivatkin jo luvan kanssa suunnata kotiinpäin, jos vain on saattaja. Ihanaa!
Verhon toisella puolella huonetoverille tehtiin ensin hoitotoimenpiteet ja sovitukset ja se ilosta hihkuminen sai minutkin kyyneliin. "Ootahan vaan Kaisa kun kohta näet omasi!"
Dreenien poisto ei ollut mukavan tuntuista, mutta oli onneksi nopsasti ohi. Kun näin leikatut rintani ensimmäistä kertaa, niin purskahdin spontaanisti itkuun. Pitkä odotus oli palkittu. Olin saanut apua. Olin saanu eteeni lääkärin, joka uskoi minun kipuihini. Sain eteeni kirurgin, joka teki heti leikkauspäätöksen ja nyt olin päässyt saman kirurgin taitaviin käsiin.
Ja ihan sivuhuomautuksena; nää rinnat on tosi nätit!

Nyt kun rintojen painopiste on korjattu ja ylimääräistä poistettu (n.600g/rinta), niin olo on helpompi. Rintakehästä on poistunut paine ja hartialinja on erilainen. Toipumiseen menee vielä aikaa ja jumppaa täytyy vielä tehdä, mutta jo nyt voin sanoa tämän olleen yksi elämäni kohokohdista ja parhaista päätöksistä. Olen tyytyväinen ja onnellinen ja hämmentynyt siitä, miten joku on voinut olla niin taitava, että muutamassa tunnissa teki ihmeitä ja auttoi näin valtavasti.
Huomenna on aika hoitajalle, katsotaan teippaukset ja muutenkin tilanne. Jos joku asia tässä kismittää, on se, että liivejä täytyy pitää koko ajan ja se, etten saa nukkua vatsallani. Pyh pah. Kivut ja särky ovat pysyneet kurissa, kun olen ottanut säännöllisesti särkylääkkeen.

Tähän julkaisuun oli tarkoitus liittää kuviakin, mutta teen kuvallisen jutun vähän myöhemmin, ehkä vasta kun teippaukset on saatu kokonaan pois. Ei mitään tissien esittely-juttua, mutta sellaisen, missä näkyy tarvittava info. Tämä siksi, että kun itse etsin tietoa, niin kuvia ja juttuja oli yllättävän vähän. Kaikkihan ei niitä halua lukea ja nähdä ennen leikkausta, mutta minä olisin halunnut.

Summa summarum: Kaikki sujui hyvin, kaikki on nyt hyvin ja olen iloinen ja onnellinen ja vähemmän väsynyt sitten kun pystyn taas nukkumaan ihmismäisissä asennoissa.

I had a reductionmammoplasty done a bit over a week ago. Best damn thing that has ever happened to me and this ain´t the meds talking!