maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ohi aiheen: Hoosta alaspäin

Nyt hypätään vähän ohi aiheen, kynsijuttuja on kyllä vielä luvassa tällä viikolla, no worries!

Minulle tehtiin reduktiomammaplastia eli rintojen pienennysleikkaus vähän yli viikko sitten.
(taustoja voit lukea TÄÄLTÄ)

Jännitin operaatiota etukäteen melko lailla. Millaiset rinnoista tulisi? Poistuvatko niskakivut? Kääntyykö pää? Kuolenko nukutukseen?
Itselläni on niin valtavasti kaikkia allergioita ja yliherkkyyksiä, että pelko oli aiheellinen, jos siellä olisi joku tupeksiva anestesialääkäri.

Mieheni vei minut sairaalalle lauantaiaamuna (23.5.) ja minulle oli varattu aika klo 7.20.
Kymmentä yli nousin autosta ja vähän vastahakoisesti kävelin ovelle painamaan summeria. Jännitti!
Minut otti vastaan ihana hoitaja, joka ohjasi minut pukuhuoneen puolelle riisumaan. Ranneke käteen, niinkuin huvipuistossa ikään.
Nyt olis luvassa vähän erilaiset kyydit ja huvit.

Hoitaja ohjasi minut sängylle ja kertoi koko ajan mitä tehtäisiin.. Verenpaineet, lämpö, kanyyli... Paikalle tuli toinen hoitaja ja juuri kun meinasivat laittaa tukisukkia, niin kirurgi porhalsi paikalle. Minut leikkasi ihana plastiikkakirurgi.  Pieni, pippurinen, punapäinen ilmestys. Hän varmalla otteella teki leikkausmerkintöjä, hoitajan todetessa, että "on siinä työsarkaa heti aamusta". Merkinnät oli valmiit ja kirurgi totesi, "tämäpä onkin sulle paras lauantai aikoihin, mä aion nyt vähän auttaa sua".

Olin pyytänyt, että saisin jutella anestesialääkärin kanssa hieman pidempään. Hän kävi kanssani läpi mitä nukutuksessa tapahtuu, miten se tapahtuu ja mitä sen jälkeen. Käytiin läpi listaa lääkkeistä ja lääkeaineista, joita en voi käyttää ja jotka minulle sopivat.
Sitten hoitajat alkoivat laittaa minulle tukisukkia. Tässä vaiheessa mainitsen epäoleellisesti, että leikkauspäivänä minulla oli kaupan päälle kuukautiset, enkä saanut pitää omia alushousuja. Menkat, sairaalan verkkokalsarit ja tukisukat ja tieto, että kohta leikeltäisiin tissit, saivat minut tuntemaan itseni naiseuden lähettilääksi.
Tukisukat olivat kyllä yllättävän mukavat.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo salin puolelle, kello oli tässä vaiheessa n.7.50. Minua ei ole siis koskaan aiemmin leikattu eikä nukutettu ja sali näytti just siltä miltä Teho-osastossa aikanaan. Turhaa kai mainita, ettei lieventänyt jännitystä? Pahin jännitys meni kyllä ohi leikkausmerkintöjä piirrellessä ja mustaa huumoria viljellessä.
Salissa menin makaamaan laverille, kädet kiinnitettiin sivulle ja siinä makoilin valtoimenaan. Anestesialääkäri sanoi, että alkaa pikkuhiljaa laittamaan ainetta suoneen, sitten alkaa tuntua kihelmöintiä. "Nyt ehdin vielä sanoa, että heippa Kaisa". Hei hei...

Ja herätys lämpöpeiton alla, leikkaus onnistuneesti takana.
Tässä vaiheessa semitokkuraisena kurkkasin kelloa, tai lähinnä harhailevat silmät siihen osuivat ja kello oli puoli kaksi. Sitten iski HIKI. Lämpöpeitto otettin pois ja se oli paras tunne pitkään aikaan. Rinnat olivat hyvin peiteltynä, en päässyt yhtään kurkkimaan miltä näyttävät, mutta en koskaan unohda sitä miten kevyeltä kaikki tuntui. Rintakehällä ei tuntunut painoa.

Siirryin aika pian vuodeosastolle ja huoneessa oli jo leikkauksesta toipuva nainen; hänelle oli syövän takia leikatun rinnan tilalle tehty uusi rinta. Hän oli innoissaan, kun nyt oli sekä litteä vatsa, että uusi rinta! Musta hurtti huumori auttaa kyllä monessa tilanteessa, voin sanoa. Pian saatiin seuraksi nainen, joka leikattiin heti minun jälkeeni ja hänelle oli myös tehty pienennys.
Aika kului lähinnä jutellen, välillä torkkuen ja toivoen, että paha olo menisi ohitse. Sain pahoinvointiin lääkettä ja eräs ihana hoitaja sanoi tekevänsä korjaussarjan, joka kyllä auttoikin vähän. Siinä oli vissyä ja ananasmehua ja jotain muuta.. Mieheni ja poikani kävivät pikavisiitillä ja sitten taas nukuin. Ruoka ei pysynyt sisällä ja paha olo muistutti krapulaa. Illan mittaan juoma alkoi pysyä sisällä ja sitä myöden olokin selvästi koheni. Iltapalaksi pystyin syömään puolikkaan jogurtin ja vähän jäätelöä. Hoitajat olivat ihania ja huonetoverit myös. Iltavuorolaiset tekivät lähtöä ja yöhoitajat tulivat näyttäytymään.
Yöhoitajaksi tupsahti vanha opiskelijani, jota en päästänyt monen mutkan takia aikanaan näyttöviikolle ja hän totesi verhon takaa, että "me ollaankin jo tavattu". Ajattelin ensimmäiseksi, että toivottavasti ei ole miehellä mitään kaunaa, eikä tiputa mitään juomaani.. Mutta ilmoitti, että on nyt valmistunut ja hyvä hänelle. Silti en olisi ehkä ilmoittanut ihan heti vuotavasta dreenistä tai että tarvitsen saattajan vessaan.
Yö meni hyvin, mutta aamuyöstä ei enää unta meinannut riittää, kun koko päivä oli mennyt torkkuessa. Sunnuntaina aamupalaksi sain karjalanpiirakkaa, munavoita, viinirypäleitä ja teetä ja koska viimeksi olin syönyt perjantaina n.klo 19, ne maistuivat taivaallisen hyvälle. Ja pysyivät sisällä! Melko pian aamiaisen jälkeen tuli hoitajia, jotka ilmoittivat, että kohta aletaan ottamaan dreenejä pois ja sovitellaan tukiliivejä ja sitten naiset saisivatkin jo luvan kanssa suunnata kotiinpäin, jos vain on saattaja. Ihanaa!
Verhon toisella puolella huonetoverille tehtiin ensin hoitotoimenpiteet ja sovitukset ja se ilosta hihkuminen sai minutkin kyyneliin. "Ootahan vaan Kaisa kun kohta näet omasi!"
Dreenien poisto ei ollut mukavan tuntuista, mutta oli onneksi nopsasti ohi. Kun näin leikatut rintani ensimmäistä kertaa, niin purskahdin spontaanisti itkuun. Pitkä odotus oli palkittu. Olin saanut apua. Olin saanu eteeni lääkärin, joka uskoi minun kipuihini. Sain eteeni kirurgin, joka teki heti leikkauspäätöksen ja nyt olin päässyt saman kirurgin taitaviin käsiin.
Ja ihan sivuhuomautuksena; nää rinnat on tosi nätit!

Nyt kun rintojen painopiste on korjattu ja ylimääräistä poistettu (n.600g/rinta), niin olo on helpompi. Rintakehästä on poistunut paine ja hartialinja on erilainen. Toipumiseen menee vielä aikaa ja jumppaa täytyy vielä tehdä, mutta jo nyt voin sanoa tämän olleen yksi elämäni kohokohdista ja parhaista päätöksistä. Olen tyytyväinen ja onnellinen ja hämmentynyt siitä, miten joku on voinut olla niin taitava, että muutamassa tunnissa teki ihmeitä ja auttoi näin valtavasti.
Huomenna on aika hoitajalle, katsotaan teippaukset ja muutenkin tilanne. Jos joku asia tässä kismittää, on se, että liivejä täytyy pitää koko ajan ja se, etten saa nukkua vatsallani. Pyh pah. Kivut ja särky ovat pysyneet kurissa, kun olen ottanut säännöllisesti särkylääkkeen.

Tähän julkaisuun oli tarkoitus liittää kuviakin, mutta teen kuvallisen jutun vähän myöhemmin, ehkä vasta kun teippaukset on saatu kokonaan pois. Ei mitään tissien esittely-juttua, mutta sellaisen, missä näkyy tarvittava info. Tämä siksi, että kun itse etsin tietoa, niin kuvia ja juttuja oli yllättävän vähän. Kaikkihan ei niitä halua lukea ja nähdä ennen leikkausta, mutta minä olisin halunnut.

Summa summarum: Kaikki sujui hyvin, kaikki on nyt hyvin ja olen iloinen ja onnellinen ja vähemmän väsynyt sitten kun pystyn taas nukkumaan ihmismäisissä asennoissa.

I had a reductionmammoplasty done a bit over a week ago. Best damn thing that has ever happened to me and this ain´t the meds talking!

26 kommenttia:

  1. Aihe on sinällään mulle kaukainen, mutta kertomustasi oli kyllä mielenkiintoista lukea. Kuulostaa aivan mahtavalta tuo miten sait helpotuksta fyysiseen olemukseen toimenpiteestä ja oot ollut tyytyväinen siihen. Mahtava homma! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis :)
      Vielä on niska-hartiaseudulla sellainen kyhmy, joka on sinne vuosien saatossa muodostunut, mutta joka toivottavasti jumpatessa ajan kanssa lähtee pois.

      Poista
  2. Kiitos kun jaoit tämän meidän kanssa. Ihan mahtavalta kuulostaa, onnittelut uusista tisseistä:)

    VastaaPoista
  3. Onnea miellyttävempien tissien johdosta! Eikö oo mukavaa kun saa ulkoistaa kotityöt miesväelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Siinä on puolensa ja puolensa ;) Tänään oli kyllä kiva, kun ei tarvinnut kauppakasseja kanniskella... :D

      Poista
  4. Onneksi sait ongelmaan nyt helpotusta ja pikaista toipumista

    VastaaPoista
  5. Itse en osaa edes kuvitella miten paljon hankaluuksia isot rinnat voivat aiheuttaa. Onneksi on minitissit omasta takaa :). Kiitos modernille lääketieteelle, että tällekin asialle osataan tehdä jotain ja naiset saavat avun vaivoihinsa. Kiitos, että olet jakanut matkaasi täällä blogissa ja onnea uusille tisseille <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Musta on ihan huikeaa mitä kaikkea voidaankaan tehdä ja koen olevani onnekas, että sain apua!

      Poista
  6. Ihan mahtavaa että sait tarvitsemasi avun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :)
      Huonetoverini oli 60-vuotias ja hän sai nyt vasta monen mutkan kautta apua, onnekas olen kun tämän ikäisenä pääsin operaatioon ja "koko elämä edessä" vielä :)

      Poista
  7. Ihana juttu, että sait apua! Pikaista paranemista :)

    VastaaPoista
  8. Kuten sissi jo totesi, kiitos kun jaoit tämän meille. Ihanaa että saat olla nyt vapaa ja pystyt iloitsemaan ja olemaan onnellinen vähän eri tasolla. Olen iloinen puolestasi <3

    VastaaPoista
  9. Hei mahtavaa, että pääsit leikkaukseen ja sait helpotusta hankalaan oloon. Itelläkin on kohtuullisen isot daisarit ja en voi käsittää niitä tähtösiä, jotka hankii ihan hervottoman kokoiset silikonit vapaaehtoisesti. Kiitos kun kirjoitit kokemuksistasi, oli mukava lukea. Niin ja onnea uusille tisseille ja nautihan uusien paremmin istuvien vaatteiden shoppailusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet tissit kiittävät!
      En myöskään ymmärrä ja kauhulla luen, kun on otettu viisikin desiä per tissi. Auts!

      Poista
  10. Kiitos paljon Kaisa kun jaksoit jakaa tarinasi. Hurjasti tsemppiä paranemiseen! t.Sari

    VastaaPoista
  11. Kiva kuulla, että leikkaus meni hyvin! Onnea uusista tisseistä ja pikaista paranemista! :)

    VastaaPoista
  12. Ihanaa että sulla on nyt hyvä olla ja kiva että leikkaus meni hyvin! <3

    VastaaPoista
  13. Olet kyllä rohkea. Toivottavasti parantuminen on sujunut hyvin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin kommenttisi vasta nyt!
      Kaikki hyvin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!