maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rakkautta vain

Marraskuinen ilta, 2003. Olin kaverini Jussin kanssa ajelulla ja hän sanoi, että pitäis pari kaveria heittää. Napattiin kaverit kyytiin, jotka olivat tulleet laivalta ja vähän juhlatuulella.
Toinen oli itselle vieras, toinen oli naamatuttu toisen kaverin kautta. Ajettiin toiselle paikkakunnalle paikalliseen ja istuttiin iltaa.



Jossain vaiheessa herrat vertailivat lompakoistaan löytyviä kortteja, kenellä eniten mitäkin bonus-korttia. Nappasin herran ajokortin, jolloin huomasin, että meillä on sama syntymäpäivä. Päivälleen kolme vuotta ikäeroa. Vaihdettiin puhelinnumerot, jotta voidaan sitten kuukautta myöhemmin lähettää toisillemme onnitteluviestit.




Ilta jatkui, juoma virtasi, iloinen mieli. Hetken päästä sain pöydän toiselta puolelta tekstiviestin.
"Jussi vie meidät ensin, sitten sut. Laita tarkka osoite, mä tuun taksilla perässä."
Suoraakin suorempi ehdotus.





Ilta päättyi kotiovelle, Hän saapui hetken kuluttua alaovelle taksilla ja käski kyytiin. Suhautettiin kebabbilan oven eteen ja haettiin yöpalaa. Otin Orientalin (valkosipulivoita ja valkosipulikastiketta). Ilta oli oikein mukava ja jatkui aamuun asti.




Ilta jatkui seuraavaan viikonloppuun, venyi viikoiksi, kuukausiksi. Kysyin, mikä tämä meidän juttu on, sain vastauksen "No seurustellaan sitte." Hän tykkää kertoa tarinaa niin, että olen pakottanut seurustelemaan.




Muutettiin samaan osoitteeseen. Oli riitoja, sopuja, rakkautta. Neljä vuotta myöhemmin vaihdettiin kihlat, siitä kaksi vuotta myöhemmin mentiin naimisiin.
Syntyi pieni pellavapäinen poika.

Ystävämme Mika kutsuu meitä Pulmusiksi. Meistä saisi kuulemma loistavan tv-sarjan. En epäile hetkeäkään.




Äitini sanoi joskus, että "sä oot niin v*ttumainen luonne, että tarvitset jonkun joka vähän laittaa sulle hanttiin".
Herra Pulmunen on juuri sellainen. Hän on sinnikkäästi jaksanut kiukuttelujani.
Hän myös poissaollessaan laittaa "rakastan sua"-viestin ja halaa joka päivä. Hän on hyvä isä pojallemme ja hellä aviomies minulle. Joskus hän toki on maailman ärsyttävin ja inhottavin. Riidan keskellä hän osaa olla ilkeä ja häijy. Riidat onneksi kestävät vain hetken ja hän osaa pyytää ja antaa anteeksi.

Hän saa minut nauramaan joka ikinen päivä.

Herra Pulmunen vihaa valkosipulia. Silti olemme nyt tässä hetkessä.

Ei ole mitään ihanampaa kuin se, että juuri hän, kaikissa vioissaan ja ärsyttävyydessään on juuri se, joka saa perhoset lentämään vatsassa.


Minä Rakastan Sinua.

Jutun kuvituksena herkkiä häihin sopivia kynsiä; kahdet omat, yhdet morsiamen.
Ranskalainen manikyyri tehty China Glaze White Out-lakalla, koristeet O.P.I I Snow You Love Me, päällä INM OutTheDoor.Seuraavana päivänä mattaus piCture Polish G´Day Matte-lakalla.
Morsiamen kynsissä kaksi kerrosta O.P.I I Theodora You, päällä piCture pOlish Holiday ja pienet strassit.
Viimeiset kynnet piCture pOlish Cherish, helmen puolikkaita, päällä HK Girl.

These nails got their inspiration from love. <3

24 kommenttia:

  1. Aw <3 Mulla tuli tippa :,) Ja ihania kynsiä!

    VastaaPoista
  2. Awwwww, ihana tarina! Voi muruset <3.

    VastaaPoista
  3. Ihana tositarina ^^, joskus 15vuoden päästä mä kirjotan varmaan mun blogiin että 'joo tapasin mun puolison tinderissä' :'D ennen oli kaikki paremmin... mutta lakkauksiin palatakseni niin tosi kauniita, varsinkin toi cherish o.O

    VastaaPoista
  4. Ooo, olipas söpösti kirjailtu tuo teidän tarinanne! <3

    Pitää kin nyt kommentoinnin jälkeen palata vielä takaisin katsomaan että olikos siellä seassa myös jotain kynsikuviakin...?! O_o

    VastaaPoista
  5. Liikutuin. Ihana tarina.

    Mun aviomies ei halunnut ees seurustella. Hiukan on hitaasti lämpenevää sorttia :) 12v ollaan yhdessä matkaa tehty. Puolentoista viikon kuluttua ollaan oltu naimisissa 2 vuotta.

    Kaikkea hyvää, rakkautta ja lämpöä tulevaisuuteenne.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!