torstai 11. helmikuuta 2016

Ystävänpäiväteemaviikko: Repaleista rakkautta

Minulla on nyt viime aikoina ollut joku villitys helppoja suttukynsiä kohtaan. Tarkoitan sellaisia, joissa tekovaihe ei ole niin justiinsa. Näissä kynsissä jatketaan samaa linjaa. Ei tarkkoja rajoja, nopeat tehdä ja helposti muunneltavissa. Valitsin lakaksi ihanan A Englandin lakan, kauniin punaisen Percevalin ja paritin sen saman merkin Iseultin kanssa. Kaiken mattasin piCture pOlishin G´day Mattella.



Tein ranskiskärjet ensin Percevalilla ja tiputtelin parit tipat Iseultia päälle.Koristelusiveltimen kanssa vetelin viivoja sinne tänne saaden aikaan marmoroitua pintaa. Tämä tekniikka on niin mahdottoman helppo! Ja kun pintaa voi muotoilla just niinkuin tahtoo, tehdä niin monella värillä kuin tahtoo...! Ja lakkaamiseen ei mene kauaa aikaa. Näiden kynsien tekemiseen meni ehkä maksimissaan vartti?  Sen ovat ehkä näkösetkin, mutta ei juututa nyt siihen...


Tykkään kynsistä, joissa on paljon tarkkoja yksityiskohtia, mutta toisaalta luonteeni nauttii suuresti juuri tällaisista siitä vaan ja sinnepäin-tyyppisistä ratkaisuista!

Olen muutenkin hyvin paljon siitä vaan ja sinnepäin-tyyppinen ihminen. Innostun uusista asioista ja ihmisistä helposti ja nopeasti ja minulta jää usein paljon asioita kesken. Se on sekä hyvä, että huono piirre ihmisessä.  Läheiseni ovat kuitenkin onneksi moiseen tottuneet.

Mieheni on kestänyt katsella minua kohta 13 vuotta. Se on pienen ihmisen elämässä pitkä aika. Ja se on aika, josta olen nauttinut suuresti. Monesti kysytään toisiltamme, että "miks sä oot mun kanssa?". Vastaus on usein "no kun mä rakastan sua". Jos kuitenkin pitäisi määrittää asioita, miksi miestäni rakastan, ne koostuvat pienistä asioista.


Hän suuttuu nopeasti, mutta leppyy vielä nopeammin. Päivittäinen kinastelu on pitänyt meidät yhdessä näin kauan, sanokaa mun sanoneen.
Ison riidan keskellä hän on hirviö. Ilkeä monsteri. Kaiken sen jälkeen hän osaa olla kuitenkin järjen ääni, joka rauhoittaa tilanteen.
Hän suukottaa nenän päähän. Työntää lämpöisen kätensä aamuyön hetkinä unisena peittoni alle ja taputtaa peppuani, murahtaa ja nukahtaa uudelleen syvään uneen. Tuo kaupasta kriittisellä hetkellä Jumbo Remix-pussin ja terveyssiteitä. Katsoo Selviytyjiä. On hyvä isä pojallemme. Hakee minut töistä, ettei tarvitse kävellä. Laulaa ja hönöilee. Halaa. Halaa lisää vaikka ei itse pidä haleista. Laittaa johdot seinään, koska tietää että inhoan sitä (sieltä voi tulla sähköisku!). Selostaa aina vaan uudelleen miten sipuli kuuluu pilkkoa oikein. Inside-jutut, joita kierrätetään uudelleen ja uudelleen. Saan piereskellä vapaasti (ei kaikkien kans vois!). Tosi rakkautta, joka koostuu monesta pienestä jutusta. Olen lihonut ja laihtunut vuosien saatossa, samoin hän. Silti hän on edelleen se, joka saa perhoset pyörimään masussa. Se on kiva tunne.



Ylä- ja alamäkiä. Sitä se rakkaus on.


Love and only love.

6 kommenttia:

  1. Hauska tapa tehdä marmorointi! Täytyy kokeilla tätä itsekin :)

    VastaaPoista
  2. Voi kun tuli hyvä mieli tätä lukiessa :) Sitähän se todellinen rakkaus tosiaan on, onneksi olkoon teille :) Ei siitä elämästä mitään tulisi jos ei omassa kodissaan saisi olla oma itsensä. Omassa suhteessani koen kulmakiveksi huumorin, voidaan nauraa käsittämättömän pitkiä aikoja yhdessä jutuille, jotka saattavat olla mahdottoman typeriä ja mitättömiä mutta yhdessä tehdään niistä hauskoja. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että oman miehen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluja myös vakavista aiheista, ja sitten löytyy vielä se kultainen keskitie kun keskitytään omiin puuhiimme Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa ja niin pysyy suhde tasapainossa :)

    Kynnet on aivan ihanat, näistä huokuu luovuus :) Tällaisia pikakynsiä missä saa päästää itsensä "vapaaksi" on kyllä todella mukavaa tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin se on!
      Kiva lukea sun ajatuksia :)

      Ja kiitos :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!