torstai 26. toukokuuta 2016

Ohi aiheen: Vuosi sitten tänä päivänä

Facebook huutelee joka päivä, että "ajattelimme, että haluat muistella tätä". Sieltä nousee muistoja, joita olen jakanut vuosien saatossa uutisvirtaan muiden luettavaksi. Kuinkas sitten kävikään, sieltä nousi eräs hyvin mieluinen tapahtuma esiin.
23.5.2015 elämäni otti ja mullistui kun kävelin sisään Kanta-Hämeen Keskussairaalaan, jossa kirurgi Terhi Järvinen teki työtään. 
(taustatietoa TÄSTÄ ja TÄSTÄ.)

 

Vuosi sitten minulle tehtiin siis reduktiomammaplastia eli rintojen pienennysleikkaus. Leikkausta olin odottanut KAUAN ja vihdoin eteeni tupsahti lääkäri, joka otti minut todesta ja päädyin Terhin leikkauspöydälle.

Monien kyselyjen saattelemana päätin kirjoittaa tilannekatsauksen näin vuosi leikkauksen jälkeen.
Aikaisemmista linkeistä voi lukea taustaa sekä fiiliksiä noin viikko leikkauksesta, nyt kerron tuntemuksia ja kokemuksia vuoden ajalta.



Heti leikkauksen jälkeen olin hyvin innoissani. Tuntemukseni olivat käsittämättömät. Olin pelännyt nukutusta todella paljon, mutta kaikki sujui hyvin.
Leikkausta seuranneiden viikkojen aikana pari ystävääni ja mieheni auttoivat sidosten vaihtamisessa ja rintojen rasvaamisessa. Toipumiseni oli nopeaa ja kivutonta. Särkylääkkeitä söin noin viikon verran ja koko ajan vähemmän ja vähemmän. Jumppailut aloitin varovaisesti. Sain kirurgiltani vinkin käyttää SilDerm-geelivoidetta, joka auttoi kutinaan ja siihen, ettei arpikudosta muodostuisi paljon.
Arkeni koostui tarkastuskäynneistä haavahoitajalla ja rennosta oleilusta.


Minulla oli muutamat urheiluliivit, jotka otin käyttööni ja pidin niitä useita kuukausia, sillä halusin antaa rintojen toipua mahdollisimman kauan ennenkuin menisin ihan oikeita liivejä hankkimaan ja kokeilemaan, että mitäs kokoa oikein olisinkaan.

Liikunta tuli mukaan kuvioihin ja syksyn mittaan kokeilin juoksemista ja dodgeballia työkavereiden kanssa. Sujui!
En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä on kun ei satu. Ensimmäistä kertaa ikinä en mieti rintojani kun harrastan liikuntaa. Kun otan liivit pois, rintani ovat paikoillaan eivätkä valahda painavina punnuksina polviin asti. Rintakehääni ei satu päiviä urheilusuorituksen jälkeen.

Kävin pari viikkoa sitten merkkiliikkeessä ostamassa vihdoin (vuosi leikkauksesta!) oikeanlaiset liivit, törsäsin. Ja koko oli yllätys! Toki liivien malli vaikuttaa, mutta hämmästyksekseni liivien koko oli sama 75H kuin ennen leikkaustakin! Yhdet hankkimani liivit olivat kokoa 75G. Eli siihen väliin, mallista riippuen, nykyinen kokoni on. Alusta alkaen oli tiedossani, ettei rinnoistani voida rintakantani takia leikata A/B-kuppia, joten se ei ollut yllätys, mutta yllätyin siitä miten iso ero sillä rinnan painopisteellä on! Rinta, joka on olevinaan suht samaa kokoa, on kuitenkin merkittävästi pienemmän näköinen kun painopiste on oikea. Ja rinnoistani lähti n.600g/rinta eli ovathan ne pienemmät, mutta kuitenkin.



Leikkauksesta jäi hyvä mieli ja toipumiseni sujui. Vuodessa arvet ovat vaalenneet hyvin eikä arpikudosta ole muodostunut kuin vasemman kainalon puolelle jonkin verran rinnan sivuun, mutta sekään ei näy ellei oikein esittele. Eivät siis häiritse minua millään lailla. Arpiasia mietitytti etukäteen, mutta kuten aiemminkin sanoin, niin rakastan arpiani paljon enemmän kuin isoja, kipuja aiheuttavia rintojani. Lisäksi sain synninpäästön vuosia itseäni vaivanneeseen asiaan; imetys ei aikanaan onnistunut ja siitä soimasin itseäni, kun maitoa ei tullut ja lapsemme oli täysin pullolapsi. Kokeiltiin vaikka mitkä konstit neuvolan ja sairaalan ohjeilla ja itku kurkussa pumppasin, mutta ei. Maitoa ei vain tullut. Asiasta minua syyllistettiin joidenkin tahojen johdosta ja joidenkin kommenttien takia koin ajoittain epäonnistuneeni äitinä ja pitkään minua ahdisti olla mukana keskusteluissa, joissa puhuttiin lasten vauva-ajasta ja imetyksen ihanuudesta. Minulle imetys oli yhtä helvettiä enkä kadu pätkääkään, että lapseni joi korviketta tuttipullosta. Pääasia, että sai ravintoa. Synninpäästö imetysasiaan tuli kirurgilta, joka leikkauksen jälkeen kertoi, ettei imetys olisi koskaan onnistunut rintojeni rakenteen takia. En olisi voinut tehdä asialle mitään ja maitoa ei olisi tullut tippoja enempää vaikka kuinka olisin koittanut ja pumpannut. Isot rinnat eivät siis automaattisesti tarkoita sitä, että "noista hinkeistä tulee maitoa vaikka koko kylälle". Ei. Ja olen onnellinen, että olen saanut asialle vihdoin päätöksen! Vika oli tavallaan minussa, mutta niin etten voinut vikaa korjata. Nythän vauva-asiat eivät ole enää meidän perheelle ajankohtaisia, joten minun ei sitä tarvitse murehtia.
Toivon vain, etteivät kiihkeät imetystukiäidit (kärjistän, kyllä, älkää loukkaantuko) ihan ensimmäisenä tuputa syyllistäviä neuvojaan vaan ottavat myös huomioon vaihtoehtoisia tapoja ruokkia lasta. Lapseni sai syöttöhetkillä läheisyyttä ja rakkautta, vaikka maito tuli eri osoitteesta. Piste.


Niin, ja kynnetkin väsäsin. Marmoreilla mentiin viikko ja nyt kynsillä on #kynsimiitti16-pussukasta saatu OPI Spare Me A French Quarter? Mehukas sävy ja helppo lakattava. Tykkään kovasti. Juuri sopiva sävy, ettei ole mummomainen. Ja voi että miten pidän OPIn tavasta nimetä lakat. Tästä lakasta pidän erityisesti siksi, että omistan myös French Quarter For Your Thoughts-lakan. Joskus se nimi voi olla se ratkaiseva tekijä...

Tässäpä sitä höpinää olikin. Viimeiset viikot töissä ennen kuin alkaa loma, jota minulla on nyt vähän päälle 2kk! Otan aikaa itselleni, lapselleni ja blogilleni! Luonnoksissa keikkuu tukkajuttuja, teemaviikkoja, tuotetestailuja, kilpailu, arvonta...! Ainoa aikataulutettu ohjelma, joka minulla on, on  poikamme parkour-kerho, joka alkaa kesäkuun alussa. Aion nauttia laiskotellen.

Mukavaa torstaita!

torstai 19. toukokuuta 2016

Turvalakkaus

Minä hullu rentoudun kaikkein parhaiten marmoroidessa. Tänään tein rentoutuksen ja kokeilin samalla paria kuviota. Nämä olivat sellaiset "kokeilen eri väriyhdistelmiä ja paria uutta kuviota"-kynnet ja näiden pohjalta sitten varmaan jossain kohtaa teen kynnet, joissa toistuva kuviointi.



Käytin PipeDreamPolish.-merkin A Night In Vegas- kokoelman lakkoja ja harmikseni kyseinen kokoelma on ainutlaatuinen - siinä olevia lakkoja ei enää valmisteta. PDP:n lakkoja muita kylläkin, mutta tämän kyseisen kokoelman ihanat neonit ovat jatkossa haave vain. Nämä lakat toimivat marmoroinnissa kuin unelma ja leviävät veden pintaan helposti ja nopeasti. Valkoisen lakan pälle marmoroituna värit tulevat upeasti esiin. Ainoa miinuspuoli on se, että lakat eivät kestä kovinkaan paljon kuvioiden venkslaamista vaan mössääntyvät creme-lakkoja helpommin ja näin ollen jos ei ole tarkkana kuin porkkana, voi lopputulos olla äkkiä ruskea mössö.


Geelini ovat nyt muuten paljon maltillisemmassa mitassa ja katsotaan jos kesemmällä vetäisin taas vähän pidemmät. Töiden kannalta nämä ovat tällä hetkellä ne käytännöllisimmän pituiset.




Näiden kynsien iloiset värit toivat mieleen karnevaalit. Ja sehän sopii Kynsisirkukseen oikein hyvin!


Tässä alla näkyy kuvio, jota harjoittelin tänään taas tekemään; tuollainen uudenlainen terälehti. Se alkaa pikkuhiljaa sujumaan ja seuraavaksi yritän toteuttaa sen niin, että tausta on musta ja terälehdet/kuvio värillinen. Se vaatii hieman aivotyöskentelyä, että hoksaa missä järjestyksessä lakat kannattaa tiputtaa, mutta harjoittelun (lue: kokeilun, erehdyksen ja ketutuksen) kautta sekin sujunee vielä joskus.



Peukkuihin kokeilin kuvioita ja väriyhdistelmiä yhtälailla.

Värit ja aurinko - ne kyllä piristävät metkasti!
Lakkana alla valkoinen Color Club French Tip ja marmoroinnin tein piCture pOlishin marmorointityökalulla. Toki ihan vaikka hammastikku tai neula käy kuvioinnin tekemiseen.

Olen koko kesän lomalainen ja yritän saada vietyä YouTube-asiaani eteenpäin, jos saisin teille muutamia marmorointivideoita aikaiseksi. Olisiko se hyvä juttu?


 
Kivaa loppuviikkoa!
 
 
 
 
Trying out different colourcombinations.
 


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Ihanat hitulat

Eilen illalla sain jonkun maailman parhaan aatoksen tehdä geeleille huollon samaan aikaan kun katson jääkiekkoa. MM-pelejä. Jep. Homma kuitenkin hoitui, sekä minun että Suomen osalta. Sitten kello olikin jo sen verran, että valmiiksi ärsytti ja sitten vielä enemmän, kun asetti herätystä aamuksi. Se on sitten aina yhtä riemastuttavaa, kun puhelin ilmoittaa "Herätykseen on tästä hetkestä 4 tuntia 3 minuuttia".  Nukun muutenkin ihan liian vähän ja viikonloppuisin sitten yritän ottaa univajetta kiinni, ihan vain heittääkseni sen taas päin pyllyä sunnuntai-maanantai-yönä. Huomaan univajeen heti ärtymyksenä ja toilailuna. Toilailen muutenkin, mutta väsyneenä se korostuu. Ja terveyskin ehkä kiittäis kun nukkuisi tarpeeksi. Ja naama ei olis kuin keskisenvesalla silmäpusseineen.

No mutta! Tänään kuitenkin tein varsinaisen uroteon ja istahdin lakkaamaan kynsiä ja päätin koristella ne leimaamalla. Maailman kirjat sekaisin. Mestariteoksethan näistä ei tulleet, mutta eipä siinä.. Käytin leimaamiseen China Glazen Harmonya ja leimaamisen tein piCture pOlishin leimasimella, joka voitin taannoisesta kynsimiitistä. Leimasin ja minä emme tulleet ihan heti juttuun. Kuva kyllä nousi moitteettomasti, mutta minä halusin painaa leimasinta kynnelle kovempaa kuin olisi tarvinnut. Ja tyyny painui toistuvasti alaspäin ja sit piti venkslata. Ehkä ihan hyvä, että taas harjoittelin, jospa se sujuisi 2024?


Leimauksen alle valikoitui yksi uusimmista lakoistani, China Glaze What I Like About Blue, joka on samaa sarjaa muiden viheliäisten minttujen, sinisten ja turkoosien kanssa. Mahdoton saada toistumaan oikeanlaisena kuvissa. Ja itseäni välillä ärsyttää lukea blogista, että "tämä ei oikeasti ole tällainen, vaan sellainen.." Mutta niin se vaan on oikeasti asian laita joskus! Tämäkin lakka on oikeasti aavistuksen vihertävämpi, mutta kuvissa näkyvänäkin toki ihan kiva. Emman swatchit kannattaa kurkata, siinä sävy aavistuksen oikeampi. Ja Emman käyttämä kuvaus "laguuni" kuvaa tätä sävyä oikein mainiosti.

Lakka tarvitsi kaksi kerrosta peittävyyteensä ja pidin sävystä, mutta en koostumuksesta. Mielestäni lakka oli hieman paksua, mutta kuitenkin helppo lakattava enkä siistimistä saanut aikaiseksi.


Halusin leimat vain kärkiin ja ne tehtyäni halusinkin että olisin tehnyt ne kokonaisina, mutta ihan hauskat ne on näinkin. Leimat ovat BCN-039 laatasta.


Leimojen kanssa olisi pitänyt olla tarkempi rajaamisen suhteen, mutta tällaisiksi välipäivän kynsiksi nämä välttävät yllä. Ajatuksissani siintää eräs marmorointi, joka täytyy kyllä pian toteuttaa.

Viikonloppuna eletään jänniä aikoja, sillä mieheni on luvannut meikata minut ja sain suostumuksen dokumentoida kaiken sen hauskuuden ja riemun teille tänne blogiin. Odotan vähän sellaisella kauhunsekaisella tunteella...


Sekä What I Like About Bluen ja Harmonyn parhaat puolet ovat ehdottomasti kaunis shimmer, joka tulee valossa hyvin esiin.



 
Mitä Sinun päivääsi kuuluu?

lauantai 14. toukokuuta 2016

Pieni syrjähyppy

Otsikosta huolimatta täällä avio-onni kukoistaa (tai on niin mallillaan kun seitsemän vuoden jälkeen voi olla). Otsikko viittaa kuitenkin vain kynsiini. Geelikynnet ovat olleet nyt muutamia kuukausia ja olen niistä pitänyt ja tottunut hyvin. Huoltaminenhan on oma lukunsa, mutta kun siihen asennoituu ja ottaa siihen vaadittavan ajan eikä ala tekemään liian kiireessä, niin ei sekään ole mitään ylitsepääsemätöntä puuhaa. Kynsieni malli on vaihdellut, mutta kotoisimmillani olen keskimittaisilla "taltta"-kynsillä. Kynsien malleja on useita ja koko ajan putkahtaa uusia tuttavuuksia. Ballerina ja Coffin ovat omaa silmääni miellyttäviä. On muitakin, mutta omilla kynsilläni voisin nuo kuvitella.

Nyt päätin vähän hurjistella ja muuttaa kynteni selvästi pidemmiksi ja mallia totuttua terävämmäksi.


Ensimmäiset versiot koristelin ranskistyyliin ja lempparisiirtokuviani käyttäen.
Koristelut olivat täys kymppi, mutta en osannut olla näillä kynsillä yhtään! En voinut kaivaa nenää, rapsuttaa korvia, tavaroiden ottaminen oli hankalaa. Kivat, mutta ei mun juttu. Olen kauan ihaillut esim.BunnyTailNails-blogin Mallen kynsiä ja ne ovat ihanat, mutta nyt tiedän, että näin pitkät kynnet eivät ole minua varten. Voi toki olla, että vielä joskus pyörrän puheeni, mutta juuri nyt tuntuu, että ei.


Sitten tartuin viilaan ja lyhensin ja muokkasin kynsiä hitusen. En paljoa, mutta sen verran, että pystyin olemaan paremmin.

Lakkasin kynnet ihanalla piCture pOlish Karma-lakalla. Kaunis tumma luumuisen violetti, jossa hitulaa seassa.



Lakka kimaltelee kauniisti auringonvalossa! Kokoelmassani ei ole yhtään vastaavanlaista lakkaa.
Tätä kirjoittaessani kynteni kuitenkin ovat palanneet lyhyeen mittaansa ja ovat huoltoa vailla. Seuraava julkaisu riippuukin omasta laiskuudestani. Nyt tuntuu, että viimeiset viikot ennen kesälomaa vievät jokseenkin paljon energiaa, kun on paljon muistettavia asioita. Lisäksi koti on kuin pommin jäljiltä ja terassi pitäisi laittaa kuntoon...


Tänään tulee Euroviisu-finaali. Se on minulle ja miehelleni perinne. Istahdamme herkkukippojen kanssa sohvan nurkkaan analysoimaan biisejä ja veikkaamme pisteitä ja voittajaa. Usein olemmekin arvuutelleet kolmen kärjen melko hyvin, mutta toki on ollut ylläreitäkin joukossa. Omia kaikkien aikojen viisusuosikkejani ovat olleet Dana International ja Conchita Wurst sekä Islannin Yohanna plus Serbian UPEA biisi, Molitva, melkein kymmenen vuoden takaa. (aika rientää!)
Viime vuoden kisat menivät itseltäni vähän ohi, sillä oli juuri tullut leikkaussalista ja aikamoisessa lääkepökkyrässä, joten finaali meni ohi ja vasta jälkeenpäin katselin tallennuksesta, mutta ei siinä ollut samaa fiilistä kuin livelähetyksessä.


Kivaa lauantaita!
Katsotko Sinä viisuja tänään?

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Kuukausikatsaus: Huhtikuun loppuneet

Kello on jo ihan huisisti. Tai no, valvon muutenkin yleensä myöhään, mutta juuri nyt pitäisi olla unilla, sillä huomenna on reissu. Tänään ajelin ystäväni kanssa Somerolle hakemaan yhden pienistä matkalaisista jo tänne Hämeenlinnaan, sillä huominen on jo muutenkin matkustamista täynnä. Tietty sitten tuli sopivasti tälleen edellisenä iltana mieleen, että missähän kaikki tarvittavat henkilöllisyystodistukset ovat jne. Hiki päässä etsin, valjastin miehenikin etsintäpuuhiin ja lopulta kaikki tarvittava on kasassa. 
 
 
Reissusta varmaan nappailen jonkin verran kuvia ja niitä päivittyy varmaankin enemmän Instagramin puolelle.
 
Mutta nyt siirrytään päivän aiheeseen, eli kurkataan mitkä tuotteet tulivat tiensä päähän huhtikuussa.
 

Tuotteita ei lopahtanut montaakaan. Kerään tuotteet pieneen koriin eikä kori tullut tosiaankaan täyteen. Käydään tuotteet läpi hieman tarkemmin.



Batisten kuivashampoot ovat vieneet sydämeni. Käytin pitkään Herbinan kuivista, eivätkä ensimmäiset kokeiluni Batisten kanssa olleet kovin hyviä. Ihmettelinkin aluksi muiden hehkutuksia, että mistä oikein nyt onkaan kyse.
Tulemme kuitenkin nykyään oikeinkin hyvin juttuun ja varsinkin tämä perus originalversio on ollut käytössäni paljon. Lopahtaneen tilalle en ole vielä ostanut uutta, mutta Batisten tuuheuttava kuivashampoo on kaapissa ja saa luvan kelvata paremman puutteessa. Siinä on vain sellainen tuoksu, joka vähän ottaa nokkaani, mutta tässä originalissa tuoksu on kiva ja raikas.



 Xtran kynsilakanpoistoaine on lähes kulttikamaa. Ja kyllä, loppuneen tilalle on viisi uutta. Käytän ja käytän ja käytän ja toivon, etteivät lopeta valmistusta koskaan. Aamen.
Pullon ulkonäkö on muuttunut ja siniset tekstit vaihtuneet vaaleanpunaiseen.



Rimmelin Scandal Eyes Rockin´Curves-maskara on yksi parhaimmista, joita olen koskaan käyttänyt. Iso tuuhea harja, jonka kanssa massa leviää juuri niin kuin haluan ja näyttävyyttä tulee.
Tällä hetkellä käytössäni on Lumenen uutuus, True Mystic Volume. mutta se ei ole sama asia.. Hyvä sekin on, mutta lopputulos ei omissa ripsissäni ole samaa tasoa kuin Rimmelin kanssa. Halpa ei ole aina huono!

OPI Avoplex kynsinauhaöljy on ollut aktiivikäytössä ja mahtuu kivasti pieneen työlaukkuuni. Mieto, kiva tuoksu, imeytyy hyvin, helppo levittää. Mikä jottei hankkisin lisääkin.

Bepanthen on voide, jota perheessämme on kulunut monta tuubia. Tämä Bepanthol-huulivoide ei ole yhtä raskas, vaan on kevyt, mutta mielestäni ei kuitenkaan yhtä hoitava. Sellainen perushyvä, mutta jos huulesi ovat halkeilleet ja kuivat, niin käytän edelleen kaikkein mieluiten "tehohoitona" ihan ehtaa tavaraa.


Tässäpä näitä.
Oliko joukossa joku Sinulle tuttu tuote?

tiistai 3. toukokuuta 2016

Aurinko

Lyhyestä virsi kaunis:
aurinko tekee ihmisille ihmeitä! Olen ollut niin hyvällä tuulella, kun aurinko on hellinyt. Lämpö ja valoisuus. Mahtavaa! Toki auringon säteet ovat naureskellen muistuttaneet pesemättömistä ikkunoista, mutta mitäs sitten...


Ilta-auringosta nautiskelevat OPI I Just Can´t Cope-a-cabana ja piCture pOlish Totes olivat tänään lakat, joiden kanssa tein pikaisen pystysuuntaisen liukuvärin. Mehukas ja raikas, mielestäni.
En ole aikoihin käyttänyt fimoja ja  Facebookin ryhmässä oli fimoista keskustelua, joten siitä se ajatus sitten lähti.


Liukuvärin alle lakkasin kerroksen valkoista, koska tarkoituksenani oli ensin tehdä marmorointia. Vaihdoin lennosta suunnitelmat ja tuloksena liukuväri.

Fimot jakavat mielipiteitä - you love them or you hate them. Itse kyllä tykkään niistä, vaikkakin ne usein ovat sellaisia, että hieman törröttävät ja jäävät joka paikkaan kiinni, jos ei laita tarpeeksi ohuita siivuja tai tarpeeksi päällyslakkaa.



Huominen vielä töitä ja sitten koitta pikkuinen pako arkeen, kun lähdemme kahden ihanan ystäväni kanssa liavalle. Muksuja ähtee tosiaan myös mukaan ja kyseessä on kahdeksanvuotiaan poikani ensimmäinen laivamatka. Reppanan on liikuttava, kun on menossa ensimmäiselle "ulkomaanmatkalle", kun menemme Ruotsiin. Maihin emme ole menossa, mutta kuitenkin.

 
 
 Aurinkoa ja iloa kaikille !

maanantai 2. toukokuuta 2016

Mitä kuuluu?


Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu ihan mainiota. Vappuhulinoista on selvitty. Töissä meillä on ollut retkiä ja vielä on lisää tulossa, kivaa! Huomaamatta aikaa on kulunut viimeisestä julkaisusta. Instagramiin olen päivitellyt kuulumisia nyt hitusen enemmän.
 
Vappua vietettiin töissä naamiaisten merkeissä ja kaikki henkilökuntamme jäsenet olivat pukeneet päällensä jotain sinistä. Itse näytin TÄLTÄ.
 
Perjantaina menimme isolla työporukalla Hämeenlinnan Verkatehtaalle (on muuten yks parhaista konserttisaleista mitä on! Tosi hyvä akustiikka!) katsomaan stand upia. Ikilempparini Niko Kivelän uusi show sai meidät nauramaan ja unohtamaan arjen vilskeen hetkeksi. Olen nähnyt Nikon livenä kymmenkunta kertaa ja ainakin minuun uppoaa herran huumori.
Ilta jatkui muutaman lasillisen verran ja sitten menin kaverilleni yökylään.
 
Seuraavana päivänä kävin kirjaimellisesti vain kotona kääntymässä; syömässä ja nukkumassa 2,5h päikkärit ja suuntasin naamiaisiin. En entuudestaan tuntenut kuin isäntäpariskunnan ja yhden vieraista, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on aina mukavaa. Olen kova jännittämään, mutta se on vuosien saatossa onneksi hieman lieventynyt.
Meidän iltamme oli ihan huisin onnistunut. Paikalla oli musikaalista väkeä ja yksi ohjelmanumeroista olikin biisin teko! Valmiin taustan päälle keksittiin sanoitukset, sitten harjoiteltiin pari kertaa, jonka jälkeen nauhoitettiin ja kuvattiin pari kertaa. Lopputulos on ihan mahtava ja hieman harmittaa, etteivät kaikki halunneet sitä jakoon, olisi ollut hauska se teille soitattaa. Biisistä tuli hyvä. Ja tuo oli mitä mainioin konsti ryhmäytyä ja murtaa jää. YouTubesta löytyy valmiita aihioita, joten suosittelen kokeilemaan. Hauska piristys bileisiin.
Loppuilta tanssittiin Bollywood-musan tahtiin ja kuunneltiin klassikoita Lambadasta nykyhetkeen. Nukuin toisen yön peräkkäin samalla soffalla ja seuraavana aamuna rauhassa auringonpaisteessa aamiainen. Kyllä tuo aurinko tekee ihmiselle ihmeitä!
 
Käytiin viemässä äidin kanssa haudalle kukkia ja Kodin Terrassa tuli viihdyttyä tovi jos toinenkin valitessa millaisia ruusuja tällä kertaa viedään. Sunnuntai kruunautui munkkihommilla ystäväni luona ja touhukkaan viikonlopun jälkeen uni maittoi.
 
Tänään on ollut kiva päivä töissä ja aamulla töihin lähtiessä oli parasta kun katsoi lämpömittariin. Herätessäni oli +3, mutta tuntia myöhemmin jo +10. Iltapäivällä kotiin kävellessä nautin +18 lämpötilasta, linnunlaulusta ja hymyilevistä ihmisistä. Maanantaikaan ei tuntunut niin maanantailta!
 
Torstaina lähdemme kahden ihanan ystäväni kanssa laivalle. Mukaan lähtee lapsikolmikkokin ja olemme varanneet etukäteen kaikki aamiaiset ja buffetit yms. Lapsille otimme vielä Ville Viikinki-rannekkeet. Lähdemme siis syömään ja rentoutumaan. Pieni maisemanvaihdos on aina silloin tällöin paikallaan. Ja lapsille on varmasti elämys päästä laivaan, meidän poika lähtee nyt ensimmäistä kertaa. Menemme mennen tullen junalla.
 
Jotta ei olisi ihan pelkkää tekstiä, niin tuuppaan pari kuvaa mukaan.
En ole mikään vaatekuvatyyppi... Hankin itselleni pari NOSHin vaatetta ja ylläni on Kiva Taskutunika. Luomupuuvillaa - ah miten mukavaa se onkaan päällä! Pehmeää ja kuin toinen iho! Neule on kirppislöytö parin vuoden takaa, kengät ovat Ellokselta, leggarit KappAhlista, lasit Glitteristä.




Kynsillä on ollut jo luvattoman kauan samat lakat; koristelemattomat! Lakka on ihana sininen A England Queen Of Scots.


Ennen laivareissua tuuppaan teille vielä ihmeteltäväksi Huhtikuun Loppuneet sekä reissukynnet.

Mutta nyt olisi kiva kuulla, että mitä teille kuuluu?