torstai 26. toukokuuta 2016

Ohi aiheen: Vuosi sitten tänä päivänä

Facebook huutelee joka päivä, että "ajattelimme, että haluat muistella tätä". Sieltä nousee muistoja, joita olen jakanut vuosien saatossa uutisvirtaan muiden luettavaksi. Kuinkas sitten kävikään, sieltä nousi eräs hyvin mieluinen tapahtuma esiin.
23.5.2015 elämäni otti ja mullistui kun kävelin sisään Kanta-Hämeen Keskussairaalaan, jossa kirurgi Terhi Järvinen teki työtään. 
(taustatietoa TÄSTÄ ja TÄSTÄ.)

 

Vuosi sitten minulle tehtiin siis reduktiomammaplastia eli rintojen pienennysleikkaus. Leikkausta olin odottanut KAUAN ja vihdoin eteeni tupsahti lääkäri, joka otti minut todesta ja päädyin Terhin leikkauspöydälle.

Monien kyselyjen saattelemana päätin kirjoittaa tilannekatsauksen näin vuosi leikkauksen jälkeen.
Aikaisemmista linkeistä voi lukea taustaa sekä fiiliksiä noin viikko leikkauksesta, nyt kerron tuntemuksia ja kokemuksia vuoden ajalta.



Heti leikkauksen jälkeen olin hyvin innoissani. Tuntemukseni olivat käsittämättömät. Olin pelännyt nukutusta todella paljon, mutta kaikki sujui hyvin.
Leikkausta seuranneiden viikkojen aikana pari ystävääni ja mieheni auttoivat sidosten vaihtamisessa ja rintojen rasvaamisessa. Toipumiseni oli nopeaa ja kivutonta. Särkylääkkeitä söin noin viikon verran ja koko ajan vähemmän ja vähemmän. Jumppailut aloitin varovaisesti. Sain kirurgiltani vinkin käyttää SilDerm-geelivoidetta, joka auttoi kutinaan ja siihen, ettei arpikudosta muodostuisi paljon.
Arkeni koostui tarkastuskäynneistä haavahoitajalla ja rennosta oleilusta.


Minulla oli muutamat urheiluliivit, jotka otin käyttööni ja pidin niitä useita kuukausia, sillä halusin antaa rintojen toipua mahdollisimman kauan ennenkuin menisin ihan oikeita liivejä hankkimaan ja kokeilemaan, että mitäs kokoa oikein olisinkaan.

Liikunta tuli mukaan kuvioihin ja syksyn mittaan kokeilin juoksemista ja dodgeballia työkavereiden kanssa. Sujui!
En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä on kun ei satu. Ensimmäistä kertaa ikinä en mieti rintojani kun harrastan liikuntaa. Kun otan liivit pois, rintani ovat paikoillaan eivätkä valahda painavina punnuksina polviin asti. Rintakehääni ei satu päiviä urheilusuorituksen jälkeen.

Kävin pari viikkoa sitten merkkiliikkeessä ostamassa vihdoin (vuosi leikkauksesta!) oikeanlaiset liivit, törsäsin. Ja koko oli yllätys! Toki liivien malli vaikuttaa, mutta hämmästyksekseni liivien koko oli sama 75H kuin ennen leikkaustakin! Yhdet hankkimani liivit olivat kokoa 75G. Eli siihen väliin, mallista riippuen, nykyinen kokoni on. Alusta alkaen oli tiedossani, ettei rinnoistani voida rintakantani takia leikata A/B-kuppia, joten se ei ollut yllätys, mutta yllätyin siitä miten iso ero sillä rinnan painopisteellä on! Rinta, joka on olevinaan suht samaa kokoa, on kuitenkin merkittävästi pienemmän näköinen kun painopiste on oikea. Ja rinnoistani lähti n.600g/rinta eli ovathan ne pienemmät, mutta kuitenkin.



Leikkauksesta jäi hyvä mieli ja toipumiseni sujui. Vuodessa arvet ovat vaalenneet hyvin eikä arpikudosta ole muodostunut kuin vasemman kainalon puolelle jonkin verran rinnan sivuun, mutta sekään ei näy ellei oikein esittele. Eivät siis häiritse minua millään lailla. Arpiasia mietitytti etukäteen, mutta kuten aiemminkin sanoin, niin rakastan arpiani paljon enemmän kuin isoja, kipuja aiheuttavia rintojani. Lisäksi sain synninpäästön vuosia itseäni vaivanneeseen asiaan; imetys ei aikanaan onnistunut ja siitä soimasin itseäni, kun maitoa ei tullut ja lapsemme oli täysin pullolapsi. Kokeiltiin vaikka mitkä konstit neuvolan ja sairaalan ohjeilla ja itku kurkussa pumppasin, mutta ei. Maitoa ei vain tullut. Asiasta minua syyllistettiin joidenkin tahojen johdosta ja joidenkin kommenttien takia koin ajoittain epäonnistuneeni äitinä ja pitkään minua ahdisti olla mukana keskusteluissa, joissa puhuttiin lasten vauva-ajasta ja imetyksen ihanuudesta. Minulle imetys oli yhtä helvettiä enkä kadu pätkääkään, että lapseni joi korviketta tuttipullosta. Pääasia, että sai ravintoa. Synninpäästö imetysasiaan tuli kirurgilta, joka leikkauksen jälkeen kertoi, ettei imetys olisi koskaan onnistunut rintojeni rakenteen takia. En olisi voinut tehdä asialle mitään ja maitoa ei olisi tullut tippoja enempää vaikka kuinka olisin koittanut ja pumpannut. Isot rinnat eivät siis automaattisesti tarkoita sitä, että "noista hinkeistä tulee maitoa vaikka koko kylälle". Ei. Ja olen onnellinen, että olen saanut asialle vihdoin päätöksen! Vika oli tavallaan minussa, mutta niin etten voinut vikaa korjata. Nythän vauva-asiat eivät ole enää meidän perheelle ajankohtaisia, joten minun ei sitä tarvitse murehtia.
Toivon vain, etteivät kiihkeät imetystukiäidit (kärjistän, kyllä, älkää loukkaantuko) ihan ensimmäisenä tuputa syyllistäviä neuvojaan vaan ottavat myös huomioon vaihtoehtoisia tapoja ruokkia lasta. Lapseni sai syöttöhetkillä läheisyyttä ja rakkautta, vaikka maito tuli eri osoitteesta. Piste.


Niin, ja kynnetkin väsäsin. Marmoreilla mentiin viikko ja nyt kynsillä on #kynsimiitti16-pussukasta saatu OPI Spare Me A French Quarter? Mehukas sävy ja helppo lakattava. Tykkään kovasti. Juuri sopiva sävy, ettei ole mummomainen. Ja voi että miten pidän OPIn tavasta nimetä lakat. Tästä lakasta pidän erityisesti siksi, että omistan myös French Quarter For Your Thoughts-lakan. Joskus se nimi voi olla se ratkaiseva tekijä...

Tässäpä sitä höpinää olikin. Viimeiset viikot töissä ennen kuin alkaa loma, jota minulla on nyt vähän päälle 2kk! Otan aikaa itselleni, lapselleni ja blogilleni! Luonnoksissa keikkuu tukkajuttuja, teemaviikkoja, tuotetestailuja, kilpailu, arvonta...! Ainoa aikataulutettu ohjelma, joka minulla on, on  poikamme parkour-kerho, joka alkaa kesäkuun alussa. Aion nauttia laiskotellen.

Mukavaa torstaita!

6 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, että oot toipunut leikkauksesta hyvin ja että se auttoi. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että kaikki mennyt hyvin.Minkä sille mahtaa jos rinnat ei ala tuottaan maitoa minulle kävi samoin rinnat ei vaan alkanu tuottaan maitoa ja korvikkeella menty.Poika voi hyvin ja kasvaa nyt 10kk

    VastaaPoista
  3. Hei upeaa! Mä luin läpi noi sun molemmat vanhat postaukset! Melkein toivoisin jotain kuvia nähtäväksi, mutta ymmärrän kyllä, ettet ehkä halua laittaa sellaisia blogiin =) Oikein ihania lomapäiviä sulle, itsekin niitä tässä odottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityisellä voi pyytää kuvia, jos haluaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!