perjantai 5. elokuuta 2016

Mitä, missä, milloin?

Joskus viime viikolla (muistaakseni) tein marmorointijuttuja. Jos olis ollut fiksu, niin olis kirjoittanut ylös käyttämänsä lakat, niinkuin aina, mutta nyt en sitä jostain syystä lainkaan tehnyt. Tai jos tein, en muista minne lapun laitoin. Muisti pätkii ihan urakalla näiden kynsien kohdalla.


Muistan tehneeni nämä iltasella ja ajattelin tavoitella kuvioinnilla jotain "tiheää seepraa", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Jos en ihan pehmeitä höpise, on valkoinen lakka Color Clubin French Tip, minttu on Avonin Mint To Be ja musta lakka on China Glazen Liquid Leather.


Kuvia katsellessa tulee vähän surku, sillä kynnet eivät ole nyt missään priimakunnossa. Olen perinyt äidiltäni paitsi mieltymyksen Tom Jonesin musaan, myös kummallisen tarpeen huseerata kämpässä järjestystä uusiksi tasaisin väliajoin. Muutama päivä sitten sain loistoidean siirtää yhden sohvan työhuoneesta olohuoneeseen. Se edellytti siirtymää ohi akvaarion ja liikkumatilaa oli juuri ja juuri sohvan leveyden verran toisen sohvan rajoittaessa tilaa. Senttipeliä!  Siirsin sohvaa yksin miehen ollessa töissä. Poika toimi työnjohtajana ja vahti, etten törmää akvaarioon puuhatessani siirtoa. Paikkaa vaihtoi myös akvaariota isompi terraario ja yksi kirjahylly. Ja toinenkin kirjahylly. Ja työpöytä. Ja.. Eli puuhastelin kämppää uuteen uskoon ihan huolella. Asiaan: Sohva, jonka siirsin työhuoneesta olohuoneen puolelle, on kaksiosainen vuodesohva. Eli kahdenistuttava, jossa divaaniosa. Senttipelillä ohi akvaarion. Ensimmäinen osio sujui hyvin.


Toinen osio eli divaanin siirto olikin sitten kinkkisempi. Minun piti kääntää sohva sivuttain saadakseni se mahtumaan toisen sohvan ja akvaarion kulman välistä. Se sujui, mutta divaaniosa aukesi kääntäessäni sen sivuttain. Siinä on siis alla iso säilytystila. Ajatukseni olivat jo siinä hetkessä, kun hivutan sitä ohi akvaarion ja luukku aukeaa voimalla mäjäyttäen akvaarion tuhannen päreeksi. Siispä poikani työnsi luukkua kiinni minun hiki karpalot otsalla hivuttaen divaaniosaa eteenpäin. Onnistuimme yhteistyöllä saamaan sen selville vesille, mutta sitten luukku mäjähti auki. Akvaario ehjä, samoin muut tavarat, mutta jomotuksesta ja kivusta päätellen yksi kynteni oli ottanut omaa lomaa. Pikkurillini päätti luopua geelikynnestä kertaheitolla.

Voin sanoa, että sattui.
Suomen kielessä on yksi sana, joka kuvasi olotilaani ja se on PERKELE.

Kaihoisasti siis katselen näitä kuvia, joissa on vielä ihan nätit kynnet. Ja kaikki kynnet kiinni.
Menee tovi, että saan huollettua kätöset; pikkurillin kynsi on siis puolivälistä kynsipetiä kadoksissa ja vereslihalla. Nyt se näyttää jo suht hyvältä olosuhteisiin nähden eikä ole enää kipeä. Johonkin osuessa toki hieman arka. Kynsijuttuja en siis ehkä lähipäiville takaa, mutta muita juttuja sitten tilalle. Mieheni on luvannut toteuttaa hönön haasteen ja meikkaa minut. Jos nyt pääsemme aikatauluista yhteisymmärrykseen, toivon sen vihdoin tapahtuvan tänä viikonloppuna ja te pääsette ihastelemaan maestron taidonnäytettä.


Iloista viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Auuuuuh, sattuu täällä asti!! =( Pikaista kynsitoipumista. Ihana marmorointi, millonkohan itse suoriutuisi kokeilemaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toipuminen on sujunut onneksi tosi hyvin! :)

      Poista
  2. Ihanat marmoroinnit<3 Mullaki joskus iski sisustusinspis sillon ku mies oli töissä ja yksin yritin monta tuntia hiki päässä siirrellä sohvaa ja hyllyä ja ties mitä. Mies olisi hoitanut homman muutamassa minuutissa, mut en jaksanut odottaa :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!