keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ohi aiheen: Katsaus hiushistoriaan

Tämä on yksi toivotuista jutuista ja roikkunut luonnoksissakin jokusen aikaa. Tässä julkaisussa on järjettömän monta kuvaa ja järjettömän paljon meikäläisen naamaa esillä, mutta koittakee kestää. Tätä oli kyllä hauska tehdä ja tarkastella, että mitenkäs monta eri tyyliä, pituutta ja väriä tässä päässä onkaan ollut. Kuvat ovat nyt aivan sekalaisessa järjestyksessä!

Hiusjuttuja blogissa on ollut aiemminkin, niitä pääset lukemaan mm. TÄSTÄ, TÄSTÄ ja TÄSTÄ. Tämä saattaa osittain olla siis vähän vanhan kertausta, mutta otetaan kerta kiellon päälle.

Kuvia on vuodesta 2009 vuoteen 2016.
Ennen vuotta 2009 hiukseni ovat olleet myös melkein siilimittaiset yläasteen aikana ja hiuksissani on ollut kaikki muut värit paitsi musta.

























Se mitä minulta usein hiusmuutoksen jälkeen kysytään, on "miten ihmeessä sä raaskit värjätä/leikata?" Kuten tästä kuvatulvasta voimme todeta, se on vain tukkaa. Hyvä kampaaja auttaa muutoksissa ja jos on hyvät ja turvalliset aineet, muutoksia voi tehdä jonkin verran myös itse. Ja ne kasvavat takaisin, jos niitä leikkaa. Pitkistä saa lyhyet ja nykymaailmassa myös lyhyistä saa pitkät niin halutessaan.

Omia lemppareitani on niin paljon, etten voi oikein vain yhtä ja ainoata sanoa. Nautin kovasti pitkistä hiuksistani ja välillä niitä on ikävä, mutta tämän hetkinen lyhyt, alta ja sivuilta siiliksi leikattu tukkani on kyllä yksi parhaista, joka minulla on koskaan ollut.

Niin kauan kuin tuo tukka tähän päähän kasvaa takaisin, niin kauan aion sen kanssa kikkailla.
Muutos ei välttämättä ole paha asia.

Uskaltakaa!


tiistai 27. syyskuuta 2016

ARVONTA!

Viime vuoden tapaan olen myös tänä vuonna mukana I Love Me-messuilla Helsingissä.
Olen ollut messuilla muutaman kerran ja joka vuosi tuntuu, että aika loppuu kesken. Messuilla on paljon nähtävää ja kolme päivää tuntuu joskus olevan jopa liian vähän. Jalat kyllä sanovat sen olevan tarpeeksi. Jos messuille suunnistat, varaudu siis hyvillä kengillä, se on minun vinkkini numero yksi!



I Love Me-messuilla yhdistyy viisi osiota; Terveys, Kauneus, Muoti, Koru&Kello ja Luonnollisesti. Kierrettävää ja nähtävää on paljon. Viime vuonna ehdittiin porukalla kiertää aika paljon, mutta tälle vuodelle on pakko tehdä joku järjestelmällisempi suunnitelma.

Mukava asia messuilla on myös se, että näkee paljon blogin kautta tutuiksi tulleita kasvoja. Saa taas tulla nykimään hihasta ja moikkaamaan! :)

Ja miten pääset kätevästi messuille ilmaiseksi? Voittamalla liput!
Sain arvottavaksi kaksi lippua, joilla voit päästä ystäväsi kanssa messuille. Lippu on kertalippu eli oikeuttaa yhteen käyntikertaan. Yhden lipun arvo on 18e.


Miten osallistut?
 Jätä kommentti, jossa kerrot itsestäsi jonkin erikoisen/oudon/hassun asian. Jotain ihan pöhköä.
Jätä myös nimesi/nimimerkkisi ja yhteystietosi (esim.toimiva sähköpostiosoite). Tähän arvontaan saavat osallistua kaikki, myös anonyymit eli sinun ei tarvitse olla blogini vakkarilukija. Toki olisi hauskaa, jos sellaiseksi jäisit ja klikkaisit itsesi lukijajoukkooni vaikka Bloglovinin kautta.
Voit osallistua myös Instagramin puolella - kurkkaa sieltä ohjeet! Voit siis tuplata mahdollisuutesi voittoon.

Osallistumisaika alkaa NYT ja päättyy 5.10.2016 klo 00.00.
Voittaja saa itselleen kaksi (2) lippua. Postitan liput vain Suomen sisäisesti.


Lisää I Love me-messuista voit lukea täältä:  http://iloveme.messukeskushelsinki.fi/

Viime vuoden messukokemuksistani voit lukea tästä http://www.kynsisirkus.fi/2015/10/i-love-me-messut-maratonkooste.html

Ilta Jaskan kanssa

Kuten jotkut teistä ehkä tietävät, on OPI You Don´t Know Jacques! yksi lempparilakoistani. Minulla on lakasta sekä tavis- että suede-versiot. Minua viehättää OPIn nerokas tapa nimetä lakkansa ja ehkä sekin on yksi syy miksi tämä lakka on lähellä sydäntäni. Ja toki myös ehdottomasti siksi, että se on ruskea. Ruskeat, vihreät, likaisen mutaiset lakat.. Ne on mun juttu.

Päätin puuhastella iltapuhteeksi vähän pituutta kynsiin, koska nysäkynnet olivat niin reppanat. Lyhyitäkin kynsiä on helppo koristella, mutta halusin leikkiä turhamaista ja puuhastelin. Ihan kuin pojan hiustenleikkuussa, omenasoseen keittelyssä, pyykkäämisessä, keittiön siivouksessa ja työpostien kirjoittelussa ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä. Puuuh!
Lakkaaminen on kuitenkin minulle se tapa rentoutua, joten siihen kyllä sitten venytin yöunista pienen tovin. Heh..

Halusin ruskean sävyä, maanläheistä. Sitten kuitenkin tovin mietittyäni päätin lisätä vähän kimallusta mukaan.


OPI My Signature IS "DC", Zoya Tilly, IsaDora Macchiato, OPI You Don´t Know Jacques!, Cuccio High Gloss Top Coat




Kimalluksen sain lakkaamalla kerroksen OPI My Signature IS "DC"-lakkaa ja sen päälle kerroksen Zoya Tillya. Ihana, ihana, ihana!  Tilly on ihana Pixie Dust-lakka, joka kuivuu karheaksi. Halusin kuitenkin hieman karheutta pois ja viimeistelin lopuksi kerroksella päällyslakkaa.



Kuten edellisessä julkaisussani kerroin, Avonin päällyslakka tuppaa (ainakin omassa käytössäni) levittämään hieman lakkauksia. Vaikka kunka yritän olla varovainen ja huolellinen, niin auttamatta leviämistä tapahtuu. Otin käyttämättömien laatikosta Cuccion päällyslakan kokeiluun ja nyt ei levinnyt mikään. Ja kiiltokin on mukava. Cuccion lakassa on ihanan leveä suti ja lakka on paksuudestaan huolimatta helposti kynnen pinnalle liukuva. Tykästyin kovasti. Plussaa myös nopeasta kuivumisesta.


Muutamaan sormeen tein Macchiaton ja Jacquesin kanssa kuivamarmoroinnit. Niistä ei tullut niin onnistuneet kuin olin päässäni ajatellut ja nyt jättäisinkin ne ehkä pois, jos tekisin uusiksi. Tai lisäisin ehkä vielä kolmatta sävyä mukaan.

Näistäkin tuli kuitenkin oikein kivat syyskynnet ja viihdyn kovasti tässä pituudessa taas.



Hymyä ja iloa päivääsi!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Maanantaimarmorit

Eilen illalla kävelin poikani kanssa ihanissa syysmaisemissa ja kaikkialla alkaa pikkuhiljaa olla syksyn värit valloillaan. Kaunista keltaista, oranssia, .. Sain ajatuksen tehdä syksyn sävyissä olevat marmoroinnit.
Valitsin päälakaksi piCture pOlishin Totes-lakan, jonka ympärille aloin tätä lakkausta rakentamaan. Muut lakat marmorissa Totesin lisäksi ovat Avonin oranssi lakka (jonka nimeä en edelleen muista!), OPI Here Today..Aragon Tomorrow (jota käytin myös edellisellä lakkauksessa) ja Kiko 355. Kaikki lakat toimivat moitteettomasti ja levisivät hyvin veden pintaan. Päälle lakkasin Avonin Gel Shine-päällyslakan.



Gel Shine on hyvä päällyslakka, kiilto on ihana, mutta jostain syystä saan sillä aina lakkausta vähän leviämään, vaikka kunka koittaisin olla varovainen. Mustien leimausten päälle en ole uskaltanut sillä lakata. Yksiväristen lakkojen päälle oikein mainio.


Kävely syksyisessä luonnossa on ihanaa, nautin kovasti siitä miltä syksy tuoksuu.


Mietin minkä pienen kivan lisän saisin tähän lakkaukseen ja lisäsin pronssin väriset niitit.
Tykkäsin näiden kynsien neutraalista värimaailmasta. Sadonkorjuukynnet!


Tällä viikolla blogin ja Instagramin puolella on luvassa arvontaa, koskien I Love Me-messuja. Olen mukana tänäkin vuonna bloggaajapassilla ja olen saanut kaksi lippua arvottavaksi teille lukijoille. Pysyhän siis kuulolla!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Leimauslauantai: Metsänvihreää

Ohhoh! Leimauslauantai pitkästä aikaa!

Sain inspiraation näihin kynsiin Sissin ihan törkeän ihanista kynsistä. Meow on ihana lakka, mutta halusin käyttää jotain toista vihreää näihin.

Valitsin OPI Here today..Aragon tomorrow-lakan, josta omistan myös Suede-version. 
HT..AT on sellainen lakka, josta tulee mieleen petsi. Läpikuultava, mutta kuitenkin peittävä. Juuri sellainen sävy, jolla haluaisin kunnostaa vanhan arkun tai keinutuolin. Ihanaakin ihanampi vihreä. Juuri sellainen metsäinen, josta pidän.



Lehtimäiset leimat nappasin MoYouLondonin Mandala Collection 02-laatasta, leimauslakkana toimi China Glaze Magical.


Aragon vaati kolmisen kerrosta peittääkseen, mutta pidin myös kahden kerroksen läpikuultavuudesta. Ihan kuin kynnet tosiaan olisi petsattu!

Eilen tuli vietettyä lapsivapaa ilta poikamme kummisedän ja hänen avokkinsa kanssa, lisäksi seurassamme oli yksi kaverimme. Korttipelejä ja ruokaa + juomaa. Mukava ilta!


Iloista lauantaita!

 

torstai 22. syyskuuta 2016

Autumn

Voi syksy! Lempparivuodenaikani!
Juuri tällainen kuiva syksy ilman kaatosateita on se, mistä pidän. Syksyllä on ihanan väristä, alkaa hämärtyä, voi polttaa kynttilöitä, tuoksuu hyvälle. Älkää käsittäkö väärin, toki nautin myös kesästä ja lämmöstä, kevään ihanuudesta kun luonto herää eloon, myös talven kauniista pakkaskimalluksesta, mutta kaikkein eniten nautin syksystä. En osaa selittää sitä.

Kokoelmassani on lakka, jolla en ole lakannut aikaisemmin, mutta joka sopii jo nimensäkin puolesta täydellisesti syksyyn. piCture pOlish Autumn on oranssi kimallusihanuus, joka on hyvin peittävä jo yhdellä kerroksella lyhyille kynsille. Koostumus on mainio ja se on helppo lakattava. Ainoa miinuspuoli lakassa on se, että se jakaa kyllä leirit kahtia. Lakka on siinä rajoilla sopiiko se ihon sävyyni vai ei. Lakka on kuitenkin hyvin kaunis, enkä ole siitä raaskinut luopua. Lakan sävy vaihtelee riippuen onko luonnonvalossa vai keinovalossa.



Kynsieni pituus on edelleen lyhyt. Ja päätimme jatkaa pelejä, joten kynnet pysynevät lyhyinä vielä tovin. Muotoa viilailin näiden kuvien jälkeen vähän kantikkaammaksi, sillä siinä viihdyn parhaiten.


Autumn on kuin mehukas kurpitsa, eikö? Mietin todella kauan miten koristelen vai koristelenko ja lopulta päädyin nautiskelemaan lakasta ihan ilman mitään ylimääräistä.
Tämän harrastuksen edetessä on tullut tilanteita, jolloin on vaikeaa olla koristelematta. Yksivärinen lakkaus, hyvänen aika?! Mutta sitten muistaa onneksi suht ajoissa myös sen, että joskus less is more.


Mukavaa loppuviikkoa!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pika-arvonnan voittaja

Iltaa!

Kiitos kommenteistanne aikaisempaan pohdintaani, oli kiva lukea ajatuksianne!

Eilinen päivä hujahti Helsingissä Dodgeballin SM-kisoissa. Lähdin kisoihin vahvasti lääkittynä, flunssa riepotteli edelleen, mutta jostain sitä vain sai kaivettua hillittömän adrenaliinipaukun itselleen ja puskettua päivän läpi. Päivä oli hurjan kiva! Lopputulos oli se, että joukkueeni tuli jaetulle kolmannelle sijalle omassa sarjassamme, eli voi olla todella tyytyväinen. Tuomaripeli oli vähän ajoittain kökköä ja pari tilannetta oli meidän kannaltamme huonoja, mutta jälkipuinti on turhaa. Huonoille ei hävitty ja naisjoukkueena vedettiin monta miesjoukkoa nurin. Johdimme sarjaa alusta loppumetreille asti, voidaan olla itsestämme ylpeitä. Kaverijoukkueemme, joiden kanssa matkustettiin mennen-tullen, ottivat sitten kirkkaimman potin ja loppuilta vietettiinkin Suomen mestareiden kanssa juhlien.

Viikonloppu oli kiva! Toivottavasti sinullakin!
Pika-arvonnassa voitti Riikka Jauhiainen! Onnea! Laitan sinulle kohtapuoliin sähköpostia.


Huomenna luvassa kynsijuttuja. Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Pari sanaa

Tänään ei ole luvassa kynsiä, mutta blogiin liittyvää asiaa kyllä muuten.

Olen pidempään pohdiskellut blogeihin kommentoimista; omaani ja muiden. Muutamassa blogissa asia onkin nyt ollut esillä. Blogi on harrastukselleni ihana lisä ja olen jokaisesta kommentista ollut aina hyvin iloinen - myös niistä risuista. Negatiivisia kommentteja on tullut näiden kolmen ja puolen vuoden aikana harvakseltaan, mikä on toki mukava asia. Negatiivisia kommentteja on tullut pari kertaa sähköpostiin ja pari kertaa blogiin. Se, miten niihin suhtautuu, on varmasti ihmisestä kiinni. Joillakin voi olla herkempi nahka ja ne voivat tuntua todella pahaltakin ja sitten on heitä, joita ei paljoa hetkauta. Itse olen pyrkinyt olemaan neutraali. Joihinkin olen vastannut, osan jättänyt täysin huomiotta. Jos kommentti on negatiivinen, mutta muuten rakentava, niin se on mahtavaa. On hienoa, että uskalletaan sanoa vähän kurjempiakin juttuja kuitenkaan lyttäämättä toista.

Asia on ollut esillä siinä mielessä, että monta blogia on hävinnyt eetteristä. Varmasti useistakin syistä, mutta kommentointi ja lukijoiden tervehdykset osaltaan ylläpitävät intoa kirjoittaa blogia. Näin ainakin omalla kohdallani. Pyrin vastaamaan kommentteihin heti tai viimeistään seuraavana päivänä. Aina kuitenkin vastaan, vaikka vastaushetki olisikin vasta seuraavan kirjoituksen yhteydessä.

Joskus mietin jotain blogia lukiessa, että mitä kommentoin. Jos kirjoituksessa on jotakin, johon en ihan ylistävästi yhdy, saako sen sanoa? Vai onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää jättää vain se kehuva kommentti? Voiko pelkästä positiivisesta palautteesta kehittyä? Mitä jos käykin niin, ettei saa kuin sitä kritiikkiä ja on luullut olevansa super? Mitä jos tulee se hetki, että junnaa vain paikallaan, ei kehity eikä itse tajua sitä? Muut sanovat sen ääneen, mutta ei silti tajua sitä? 

Kirjoittaminen ei ole helppoa. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu istahtaa tietokoneen ääreen, tyhjä näyttö edessä ja sitten pitäisi saada aikaiseksi jotakin, jossa olisi alku, keskikohta ja loppu. Jotain, joka jaksaisi innostaa ja saada lukijat palaamaan aina uudelleen. Olen itse pyrkinyt siihen, että en kirjoita itseäni vähättelevästi. Se ärsyttää itseäni enkä halua tuottaa sellaista muille. "Taas nää on nyt ihan kamalat ja hirveät nämä kynnet, mutta tässä nämä nyt jos joku säälistä kehuisi".
Ei.
Toki olen niitäkin julkaissut, jotka eivät ole olleet omasta mielestäni niitä onnistuneimpia, mutta julkaisu on sitten lähinnä kieli poskessa kirjoitettu.

Tämä teksti on nyt ehkä vähän tällaista tajunnan virtaa, mutta tämä asia on pitkään mietityttänyt. Blogit, yleisöosastot, palstat, .. Erityisesti mitä tehdä, jos vastaanottaja ei ota rakentavaa kritiikkiä vastaan ja antaa syyttä täyslaidallisen vastaukseksi? 

Itselle tulee hymy huulille kun huomaan joidenkin vakkareiden kommentoivan blogiini. Olen saavuttanut jonkin asteen hyväksynnän toiminnalleni ja se antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin. (ja te kyllä tiedätte, keitä olette - kiitos.)

Olen nyt pyrkinyt noudattamaan "kommentti päivässä pitää blogin hengissä"- metodia eli jos vierailen blogissa, luen tekstin, niin kommentoin. Vaikka edes lyhyesti. Mutta jätän itsestäni kirjoittajalle jotain - olen arvostanut hänen aikaansa ja vaivaansa.

Ja nyt haluan antaa teille jotain! Jos olet jaksanut lukea hpötykseni tänne asti, olet ollut todella reipas! Jätä siis alle kommentti, jossa kerrot asian, joka on ollut tänään, eilen, tällä viikolla mukavaa ja kivaa. Asia, joka on saanut sinut hymyilemään tai asia, jonka kautta ole tuottanut jollekin toiselle hyvää mieltä ja oloa. Jätä myös yhteystietosi (sähköpostiosoite) ja olet mukana pika-arvonnassa.
Kommentin jättäneiden kesken arvon sunnuntaina 18.9.2016 klo 21 pienen yllärin, jonka lähetän voittajalle ensi viikon aikana. Annetaan hyvän kiertää, eikös juu?

Halit,
Kaisa

torstai 15. syyskuuta 2016

Shorter than short

Urheilu on vaarallista, sanotaan. Isoilta kolhuilta olen välttynyt; joskus on olleet penikat kipeitä pitkistä juoksuista, mutta nykyään juoksen alle 10 kilometrin matkoja, puolimaratonpituudet eivät ole se omin juttu enää. Parin viime vuoden aikana työpaikkani on innostunut polttopallosta eli dodgeballista. Kyseessä ei ole se perinteinen lasten laji, jossa ollaan kehässä ja ulkopuolella on polttajia. Kyseessä on laji, jossa juostaan, väistetään, poltetaan,taktikoidaan, kiroillaan ja jossa tulee hiki. Laji on vienyt sydämeni täysin ja lauantaina osallistun joukkueeni kanssa vaatimattomasti kisoihin, jossa ratkotaan Suomen mestaruus. Vähän alkaa olla jännäkakka housussa. Osallistumme hupisarjaan, mutta kaverijoukkue vetää kisasarjassa. Lähdemme kuitenkin todellakin pelaamaan emmekä höntsäämään. Harjoittelujen lomassa kynteni ovat saaneet kyytiä. Kyseessä ei ole pehmolaji eikä tämä laji sovi pitkille kynsille. Lyhensin kynsiäni roimasti ja siitä huolimatta geelit lentelivät ja voitte uskoa, että kiroilin muutenkin kuin vain pelin takia. Kipeiden sormien kanssa oleminen oli sen verran tympeää, että geelit saivat siirtyä sivuun ja nyt mennään taas luomuna ja hyvin lyhyillä kynsillä. Kaupan päälle olen napannut kunnon miesflunssan ja ääni on lähtenyt jonnekin lomalle ja muistutan jotain krohisevaa ruumista. Noh, ylihuomennahan ne pelit vasta on...

Muutamia päiviä surkuttelin lyhyitä kynsiäni ja ajattelin, että eihän näin lyhyitä kynsiä voi edes laittaa kivaksi. Sitten muistin omat neuvoni lyhytkyntisille ystävilleni: "lyhyitä kynsiä voi ja saa koristella ja lakata! Ja niihin saa vaikka mitä!" Olen kuullut tuota niin paljon, että tein joskus siitä blogiin jutunkin, voit lukea sen TÄSTÄ.

Niinpä sisuuntuneena marssin lakkahyllylle ja halusin jotain kivaa ja mehukasta, syksyistäkin ehkä. Ja ehdottomasti leimata. Jos otetaan haaste lyhyiden kynsien kanssa, niin tehdään se todella sitten mukavuusalueen ulkopuolella, näemmä.


OPI-kaksikko; Skating On Thin Ice-land ja Spare Me A French Quarter? olivat valintani ja leimaukset tein MoYouLondonin Bridal Collection 06-laatalla apunani China Glaze Magical.



Kynnet ovat nyt lyhyet, pyöreäksi viilatut. Sormenpäät ovat vähän ajoittain herkät, kun eivät ole noin vuoteen olleet näin paljaana. Toistaiseksi kädet ovat nyt muuten olleet hyvässä kunnossa; eivät ole kuivat koppurat. Talvea odotellessa. The Body Shopin vartalovoit ovat olleet hyvä apua itselleni, jos on tarvinut tehokosteuttaa/pehmentää käsiä. Ovat sen verran tuhdinpaa tavaraa, että ovat ajaneet asiansa.


Siinä ne nyt ovat, pienet nysäpallerokynteni. Ehkä ne siitä taas nousevat loistoonsa. Vaikka aika kivat ne ovat nyt koristeltuinakin.

Jatkan flunssan parantelua suklaan voimin. Onnea on lapsi, joka on sen ikäinen, että voi tuupata rahaa kouraan ja pyytää käymään kaupassa. Parasta. Töissä olen nyt kuitenkin ollut, vaikka viisainta olisi ehkä ollut olla kotona ja pois tartuttelemasta muita. Mutta tolpillani olen pysynyt, niin ei ole luonto antanut periksi. 
 

Mitä Sinulle kuuluu?