perjantai 31. maaliskuuta 2017

Piilosilla

Jostain syystä olen juuri nyt mieltynyt simppeleihin, yksivärisiin kynsiin, mutta niissä pitää olla jokin pieni juju.
Tämän päivän kynsissä se juju on piilossa.


 Yhdistin uusimpia lakkojani kaksin kappalein; tänään estradille pääsevät A England Tristam ja NCLA Grace. Molemmat kauniita ja klassisen sävyisiä lakkoja. Vierastan aika paljon kultaa, en käytä kultaisia koruja lainkaan ja silti valitsin tämän lakan itselleni. Ehkä vanha koira voi oppia uusia temppuja kuitenkin?


Tristam on ihana  mustikan sininen lakka. Livenä lakka taittaa violettiin ja näyttää kimaltavalta mustikkasopalta. Todella kaunis! Seassa ihanaa holoilua ja harmitti, kun tänään ei aurinko tullut lainkaan moikkaamaan. Tristam on hyvin pigmenttinen lakka ja jopa pitkät kynteni peittyivät yhdellä kerroksella. Meinasin lakata kaksi varmuudeksi, etteivät kärjet vaan kuulla läpi, mutta sitten teinkin poikkeuksen.


Piilotin Gracen kynsien kääntöpuolelle ja se esti kärkien kuultamisen. Pieni kimallus siis ylä- ja alapuolella.


Tykästyin näihin kynsiin tosi paljon. Tarkoitus alunperin oli tehdä kevätväreillä marmorointi.
No, sitä ajatusta ei nyt ihan tässä tavoitettu...
Joskus se yksinkertaisuus on valttia.


 Mukavaa viikonloppua!








Lakat saatu blogin kautta.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Höpöhöpöä

Tässä yhtenä päivänä koitin epätoivoisesti siivoilla koristelaatikkojani, siinä kuitenkaan millään lailla onnistumatta. Silmiini iski mikrohelmet (tai mikropa*kiaiset, kuten ystäväni Heidi niitä nimittää) ja päätin niitä käyttää.
Tässä hommassa kävi vähän niin, että kun ei oikein tiennyt mitä tekee, niin tekee sitten överisti.


Hups.
Päädyin kuorruttamaan kynnet kokonaan mikrohelmillä ja lopputulos näyttää siltä kuin olisin tuupannut kynnet nonparellikippoon. (ja miksi se on nonparelli kun nomparelli olis niiin paljon helpompi lausua?!)


Helmiä oli todella vaikeaa kuvata, mutta lähikuvissa ne näyttävät huisin kivoilta kyllä. Nämä kynnethän ovat epäkäytännöllisyyden huipentuma, mutta hauskaa hömppää. 
En muista enää mistä nämä mikrohelmet sain, mutta minulla on etäinen mielikuva, että sain ne siskoltani tai jostain kirppiksen kautta.


En ole oikeasti päässyt sinuiksi näiden pirulaisten kanssa. Oikein sijoiteltuna ne näyttävät lakkauksessa todella kauniilta, mutta minä onnistun saamaan niitä ihan joka puolelle, muualle kuin minne pitäisi ja niitä löytyy vielä vuoden päästä jostain kolosesta.
Siispä överit.



Pöhköä vai tosi pöhköä?

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Nerouden ja hulluuden rajamailla

Luin nuorena paljon taidekirjoja ja lähdin itse sille tielle. Olen valmistunut itse aikoinaan maalariksi ja olisin halunnut jatkaa koristemaalauksen ja kultauksen tielle, mutta elämä otti uusia suuntia. Suosikkejani ovat Salvador Dali ja Vincent van Gogh. Miehet, jotka ovat kulkeneet kyseenalaisia teitä ja kokeneet elämässään erikoisia asioita. Molempien elämää leimaa tietynlainen kahjous ja molempia yhdistää mm. se, että ennen heitä on syntynyt veli, jolle on annettu sama nimi kuin heillä itsellään on; molemmat ovat kokeneet olleensa veljiensä korvikkeita. Kiehtovia yhteneväisyyksiä. Mielen koukerot ovat myös aina kiehtoneet ja mielestäni taiteessa on aina ripaus neroutta ja hulluutta sekaisin.
Yksi lempilakoistanikin on OPI Did You `Ear About Van Gogh?, niin nimensä kuin sävynsäkin puolesta.


Silmiini osuivat nämä Dali-MILVit ja olin myyty. Yksi kuuluisimmista teoksista on "Muiston pysyvyys", jossa on kuvattuna valuvat kellot. Olin ilahtunut, kun niitä ei oltu kuvattu näihin, vaan oli valittu jotain aivan täysin muuta.
Dalin tunnetuimmat teokset olivat surrealismia ja monessa teoksessa on lukemattomia yksityiskohtia ja illuusioita.


MILVien alle lakkasin kerroksen valkoista lakkaa. Essencen  Wild White Ways. Kurjasti sekin alkaa olla suhteellisen jankkiintunutta pulloonsa. Täytyy kokeilla, jos tippaset ohentajaa auttaisivat vielä. MILVien kanssa koristeleminen on kyllä mukavan nopsaa puuhaa. Nyt vaan tein kaikkea mahdollista samaan aikaan, joten siistiminen oli hankalahkoa... Minulla on kasa kukkakuvioita, joita houkuttaa käyttää näin kevään korvalla.





Kivaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

WILD&MILD / osa 3 : Kestävyystesti

Taannoin saadusta Wild&Mild-paketista löytyi paljon mukavia juttuja ja osasta olen jo kirjoitellutkin. Ensimmäisen osan pääset lukemaan TÄSTÄ ja toisen osan TÄSTÄ.

Tänään tutkaillaan paketissa ollutta tuotetta, jota en itse voinut kokeilla, mutta halusin tietää miten toimivat käytännössä, joten huhuilin henkilökohtaisessa Facebookissani jotakuta ystävistäni koekaniiniksi. Huutoon vastasi entinen työkaverini Anna, joka on nyt viikon ollut apurinani.
Itselläni on siis geelit tällä hetkellä, joten näiden liimattavien tekokynsien kokeilu ei kohdallani olisi nyt mahdollista.
Kuvissa näkyvät kätöset kuuluvat siis Annalle.


LA 18.3. 
Aloitimme kokeilun. Anna tykkäsi kuosista ja lähti mielellään mukaan hommaan. Taustatietona kerrottakoon, että Annalla on pieni vuoden kieppeillä oleva lapsonen, joten tiuhat käsipesut yms ovat arkipäivää. Kestotesti tulisi siis olemaan melkoinen.


Pakkauksessa on eri kokoisia kynsiä valkoisella ja mustalla pohjalla. Anna itse tykästyi enemmän mustapohjaisiin, mutta laitoimme hänelle molempia sekaisin. Paketissa on 24 kynttä ja koot olivat aika sopivia. Mukana tulee viila, jolla joitakin kynsiä viilasimme aavistuksen kapeammaksi.


Tässä Annan lähtötilanne; emme tehneet kynsille mitään ennen kynsien liimaamista.
Kädet toki pesty, mutta en viilannut pintaa tai muutakaan erityistä esivalmistelua.


Liima on omassa kätevässä tuubissaan. Se oli helppo avata ja liimaa tuli sopivasti kerralla.


Tässä Annan kädet heti kynsien laittamisen jälkeen. Niitä siis tosiaan viilattiin reunoistaan hieman ja Anna toivoi myös pyöristystä, joka tehtiin paketissa mukana olevalla viilalla. Mustat kynnet eivät kestä kovaa viilausta; mustan päällysosan alta tulee valkoinen väri helposti näkyviin.
Kynsien yleisilme on kiva ja siisti ja pituutensa vuoksi näyttävät aika aidoilta. Liima oli napakkaa ja kynnet liimautuivat nopeasti paikalleen. Annan oma kommentti oli, että kynnet tuntuvat mukavilta ja kevyiltä.




KE 22.3. 
Tapasimme Annan kanssa raporttia ja kuvia varten. Kaikki muut kynnet, paitsi oikean käden peukalo, olivat edelleen paikallaan ja päiviä oli kulunut viisi! Anna oli lyhentänyt kynsiä vähän itse. Arjessa ei kuulemma ehkä toimivimmat, mutta juhliin oikein hyvät. Pysyvyys saa pisteitä, kynnet olivat alkaneet vähän tuntua; pohdimme, että liimaa oli ehkä laitettu kuitenkin vähän liikaa?

 


Viiden päivän jälkeen varsinkin mustien kynsien pinta oli kärsineen näköinen ja valkoinen pohja paistoi.






PE 24.3.
Tapasimme vielä viimeisen kerran, kynnet olivat viikon vanhat. Mutta pysyvyys yllätti meidät molemmat. Edelleen usea kynsi oli kiinni; lastenhoidosta ja kotihommista huolimatta. 


Valkoiset kynnet keräävät väriä itseensä, esim.porkkana värjäsi kuulemma hyvin.




Yhteenvetona voidaan todeta, että halvoiksi tekokynsiksi nämä olivat suht kestävät ja helppokäyttöiset. Plussaa annamme mukana tulevasta viilasta, jolla voi itse muuttaa pituutta ja muotoa. Liima oli hyvä, helppo ja pitävä. Miinusta tulee varsinkin mustien kynsien kulumisesta; kynnet ovat epäsiistit pinnan kuluessa, käyttöikä voisi ehkä olla pidempikin ilman sitä? Anna sanoi aikovansa odotella kynsien itse irtoavan, mutta viikon pysyvyys on aika bueno ja tällaiset kynnet tuovat lookiin hauskaa vaihtelua. Olen itse aikanaan ollut kovakin tekokynsien käyttäjä, kun en osannut tehdä ranskalaista manikyyriä ja halusin baari-iltaan siistit kädet. Nyt en koe olevani enää kohderyhmää, mutta valikoima on laaja ja kiva.
Kiitos Anna avustasi!

Käytätkö Sinä tekokynsiä?


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Leimauslauantai: Schoolyard Crush

Ohhoh. Edellisestä Leimauslauantaista on vierähtänyt pitkähkö tovi ja nyt sellainen on pitkästä aikaa luvassa. Mielessäni siintivät upeat leimadecalit, mutta sitten tulin järkiini, kun muistin hyvin rajalliset leimaustaitoni ja päädyin yksinkertaisiin juttuihin.


Pohjalakaksi valitsin Color Clubin vaalean persikkaisen Schoolyard Crushin*. Lakka on huisin kaunis ja pehmoisen sävyinen, mutta oikeasti yksi rasittavimmista lakattavista, joita kohdalleni on koskaan osunut.  Ehkä jopa rasittavampi kuin OPI My Vampire Is Buff, joka on oikeasti jo tosi rasittava.
Lakka jää hyvin raidalliseksi, vaikka kuinka kuivattaisi kerrosten välissä ja lakkaa olisi tarpeeksi sudissa ja jaadajaadajaada. Onneksi päätin leimata päälle, sillä muuten ehkä olisi mennyt poistoon. Aion kokeilla tätä lakkaa marmoroinnissa vielä, sillä sävy on todella mieleeni. Täytyy antaa vielä ehkä toistekin mahdollisuus, sillä kuun asentokin on voinut olla väärä.


Leimat valitsin kaikki MoYouLondonin Bridal Collection -06 - laatasta ja naureskelin itsekseni tulosta katsellessa. Läpinäkyvästä leimasimesta huolimatta leimat ovat vinksin vonksin eli tässä todella näkyy millä tasolla leimaustaitoni ovat.


Leimauslakkana oli tänään Konadin musta, joka on pigmenttinsä puolesta hyvinkin paljon mieleeni, mutta on kovin sotkeva. Kauhulla odotan näiden lakkausten poistamista, on varmasti varpaatkin mustana.


Tänään on vietetty poikamme 9-vuotisjuhlia. Niklas täytti eilen vuosia ja eilen ja tänään on ollut kavereita kylässä. Illalla vielä kahvivieraita ja huomenna vielä viimeiset. Ensi viikonloppuna suunnataan porukalla Tube-risteilylle (mitäpä ei äiti ja isi lapsensa puolesta tekisi) ja en ole ihan varma miten sinne nuorison sekaan soluttaudun, miehestäni puhumattakaan, mutta yritetään...



Aurinkoista lauantaita!



*lakka saatu blogin kautta

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Aikojen alussa

Viikonloppuna minulta kysyttiin jälleen, että mistä kaikki tämä kynsihommeli alkoi. Että aloinko kiinnostua kynsijutuista samaan aikaan kun aloitin blogin vai jo aikaisemmin.

Aikaisimmat muistot kynsistä ajoittuvat noin viidennen luokan paikkeille; muistan kun sain äidiltä lahjaksi ällönvihreän manikyyrisetin. Se sisälsi kynsisakset, viilan, kynsinauhatyöntimen ja sellaisen välineen, jolla sai putsattua kynnen aluset. Se oli isoin aarteeni. Viilasin kynnet tarkkaan muotoon ja kynteni olivat aina huolitellut. Naapurin poika joskus kertoi, että hänen pikkusiskonsa ihaili minua siksi, että minulla on aina kauniit kynnet.

Suosikki-lehti oli mahtavuutta siksi, että siellä oli suuria julkkiksia, joilla oli ihania kampauksia ja meikkejä. Muistan elävästi yhden kuvan Mariah Careysta, jossa oli hänen kauniit kiharat hiuksensa, hän piti kättään olkapäällä ja kuva oli seepian sävyinen. Käytin nyt oikeasti useamman tunnin etsiessäni sitä kuvaa Googlen kuvahaulla, mutta en löytänyt. Se kuva on nimenomaan se, josta minulla on terävä muisto miten ihailin Mariah´n kauniita käsiä ja erityisesti kauniin mallisia kynsiä. Ne olivat pitkähköt, mutta nuden sävyiset ja kauniin malliset. Olisin niin halunnut sen fanituskuvani teille jakaa! Kuva taisi olla v.94-95 eli jokunen tovi sitten.
Tämä nainen on kuitenkin edelleen parrasvaloissa ja luonut komean uran itselleen. Ja OPI on tehnyt sittemmin hänen kanssaan useammankin nimikko-lakkakokoelman, eli joku muukin on pistänyt hänen kätensä merkille kuin vain minä.



Yksi upeimmista naisista, joita olen ihastellut, on Janet Jackson. Jaksonin-klaanin ympärillä on aina vallinnut mystisyyden verho, mutta kiistatta ihan hemmetin lahjakasta sakkia.
Janet on minun silmissäni aina ollut upea, koosta ja iästä riippumatta ja hassua kyllä, hänestäkin ihan ensimmäisenä aikanaan pistin merkille kauniit kädet.


90-luvulla luin, kuten mainittu, Suosikkia ihan hurmiossa ja tämä alla oleva kuva on sen Mariah Carey-kuvan kanssa syöpynyt verkkokalvoilleni.
En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä kuva vuodelta 1994 on mulle SE ysäri-kuva.
Janet Jackson, kadehdittavan makeat farkkuhaalarit, upea hymy, täydellinen puna, box braids ja kauniit kädet.  Nuo hiukset oli silloin minulle kateuden aiheuttaja numero yksi. Tätä kuvaa toljottelin vaikka ja kuinka.


Janetin uniikki sekamelskatyyli on sittemminkin iskenyt, vaikka en itselleni osaisi tai uskaltaisi sitä toteuttaa. Tuo tukka! <3

Ja fun fact: minä nuorena fanitin Janetia, 9-vuotias poikani fanittaa Michaelia!


Kynnet, hiukset, meikit. Kynsiä olen laittanut ja huoltanut siis aina. Hiukset ovat olleet hyvin vaihtelevassa pituudessa, meikkiä olen itselleni sopivalla tavalla oppinut käyttämään vasta aikuisiällä ja edelleen siinä on kovasti opeteltavaa. Nykyään 15-kesäiset meikkaavat paljon taitavammin kuin minä ikinä.
Yksi girl crush-kohteeni, nyt, aina ja ikuisesti on ja tulee olemaan Natalie Imbruglia. Ai hyvänen aika, katsokaa nyt häntä. Ei ollut nettejä ja muita, vaan kaikki tieto haalittiin lehdistä ja radiosta. Natalien  kauniit silmät, ripset ja huulet... Huokaus. Hänen (silloin lyhyet) hiuksensa olivat minulle kimmoke pitää lyhyttä hiusmallia. Kurkatkaapa naisen Instagram - vuodet ovat todellakin kohdelleet häntä suotuisasti.


 Myöhemmin hiusfanitus siirtyi erityisesti Jessica Simpsonin lyhyeen blondiin hiusmalliin. Mielestäni malli puki häntä hyvin ja itse pidin samantyylistä mallia hetken. Kunnes se itselläni lyheni, ja lyheni ja lyheni. Tai muuttui my little ponyksi tai kuka näitä muistaa.


Nykyiset hiukseni ovat ehkä iloinen sekoitus Pinkin ja Ruby Rosen hiustyyliä, ripauksella minua ihan itseäni.


Tähän hetkeen kynsien saralla ollaan päädytty niin, että ystäväni Jenni tuli luokseni istumaan ja tekemään itselleni hääkynnet viis-kuus vuotta sitten (kauanko te Jenni ootte olleet naimisissa!?) ja hänellä oli mukanaan leimausvälineet. Konadin vermeillä säädettiin ja silloin tajusin varovaisesti miten pitkälle tämän harrastuksen voikaan viedä. Sillä tiellä tässä sitten vähän ollaan edelleen.
Itsestäni tuntuu hassulta, kun joku sanoo saaneensa minulta inspiraation. Hassulta ja samaan aikaan todella kivalta.

Mukavin ja samaan aikaan haikein muistoni kynsiin liittyen on, kun istuin ystäväni kanssa kahvilla. Hän istui minua vastapäätä ja sanoi, että minulla on kauniit kädet ja värikkäät kynnet tuovat hänelle iloa. Hän menehtyi vuotta myöhemmin syöpään. Edelleen joskus tietyllä lakalla lakkaaminen tuo haikean olon.


Iloista alkanutta viikkoa, inspiroidutaan toinen toisistamme!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Delush Polish Hip Hip Vacay!

Viime viikkoina olen katsellut kaverien Facebook-päivityksiä Kap Verdeltä, Balilta, Thaimaasta, Brasiliasta, Samoalta, Fidjiltä, Vietnamista... Ja muista todella tylsältä ja ankeilta vaikuttavista lomapaikoista. Onpa onni ja autuus, että minun ei ole tarvinnut muuta kuin olla koto-Suomessa ja töissä! Sen verran rankalta on näyttänyt värikkäät hedelmäaamiaiset ja skumppalasit, että onneksi niistä ovat hyötyneet ihan muut kuin minä.




Tänään minäkin pinnistelin jotain mennyttä-tulevaa-lomamoodia itselleni, lakkasin kynnet huollon jälkeen pirtsakalla Delush Polishin Hip Hip Vacaylla!
Lakka on yksi uusimmista, joita olen itselleni hankkinut, mutta lakka kuuluu Life´s A Beach- kokoelmaan, joka on vuodelta 2015. Eli kyseessä ei ole ihan uuden uutukainen kaveri.



Lakassa on maidonvaalea pohja ja seassa on mahdoton määrä kaikkea. Ja tarkoitan oikeasti ihan kaikkea. Ihan mikroskooppisen pieniä violetteja glitterhippuja,vihreitä, keltaisia ja aniliinin värisiä pikkuglittereitä sekä vähän isompia vaalean vihreänä ja vaaleanpunaisena sekä isoja liiloja pyöreitä glittereitä. Pulloa saa sekoittaa ja pyörittää hyvän tovin, että kaikkea mahdollista saisi kalastettua sutiin.


Lakka sekoittuu nopeasti, mutta kaikki koristeet myös painuvat suhteellisen nopsasti takaisin pohjalle. Lakkaaminen onkin hidasta, kun melkein jokaisen kynnen kohdalla täytyy jälleen sekoittaa. Lisäksi lakkapohja on aika läpikuultava, joten lakkaa joutui kerrostamaan paljon. Minulla on kynsilläni tässä neljä ohutta kerrosta plus päällyslakka ja se on tosi paljon.


Violetit ja liilat sävyt taittoivat kamerani kanssa aavistuksen liikaa siniseen ja koitin säätää värejä siinä lainkaan onnistumatta. Hip Hip Vacay! on ihan hurjan söpö ja toisaalta oli kiva lakata sellaisella lakalla, jota ei tarvitse erikseen koristella mitenkään. Ainoa miinus oli kerrostaminen, lakan sekoittelukaan ei minua haitannut. Lakka levittyi hyvin kaikesta seassa lilluvasta koristeesta huolimatta.


Päälle lakkasin kerroksen Essencen Ultra Gloss Nail Shine Mirros Effect-päällyslakkaa. Se antaa tosi kivan kiillon pintaan.
Tuli aavistus pääsiäistä mieleen ja siihen ajankohtaan tämä lakka sopisikin varmasti hyvin.
Näillä kynsillä suuntaan tänään ystäväni Paulan luokse vaatekutsuille nauttimaan kivasta seurasta, hyvistä tarjoiluista ja ihastelemaan uutuuksia vaatemallistosta.



Rentoa sunnuntaita!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

"Näitä on ihan kaikkialla!"

Olen kotonamme joskus kuullut lausahduksen, että lakkaputeleitani olisi pitkin asuntoa.
Ajattelin tehdä katselmuksen nähdäkseni pitääkö väite paikkaansa. Kiertelin kameran kanssa ympäri kotia.
Näitä kuvia ei ole valitettavasti lavastettu mitenkään.


Ensimmäiset putelit löytyivät  olkkarista. Niiden sijainti osuu leopardigekkomme Sibeliuksen terraarion kupeeseen. Terran vieressä on toinen olkkarin sohvistamme, jonka yhden nurkan olen valloittanut neulomisnurkaksi ja paikaksi, johon yleensä rojahdan muistiinpanovihkoni kanssa naputtelemaan blogiin juttuja. Luullakseni nuo kaksi lakkaputelia ovat siinä, koska olen niistä jotain tietoa tarvinnut juttua varten. Ne ovat olleet siinä jo aika tovin. Miksi ne eivät ole takaisin hyllyssä? En tiedä.


Seuraava löytö tuli eteeni keittiössä. Mikron vieressä majaili FUN Lacquerin How Deep Is Your Holo? Luullakseni juttelin puhelimessa, kun olin juuri kirjoittanut tästä lakasta jutun blogiin. Puteli jäi käteeni, kävelin puhelin toisessa kädessä ympäri asuntoa, jätin pullon, unohdin. Miksi en ole vienyt lakkaa takaisin hyllyyn? En tiedä.


Keittiön toiselta laidalta löytyi kaksikko, jolla en ole aikoihin edes lakannut. Majailun syytä en todellakaan tiedä tai muista. Alan vähitellen uskoa, että nämä putelit käppäilevät täällä yön hämärässä itsekseen. Olen siitä lähes varma. Miksei näitäkään ole viety takaisin hyllyyn? En tiedä.


Yöpöydällä on ollut jemmassa Essencen Electriiiic. Tähän tiedän syyn!! Kirjoittelin sängyllä blogijuttua, jonka lakkaukseen olin käyttänyt tätä lakkaa. Lakka oli mukana kirjoitushetkessä, koska siinä on niin monta i-kirjainta, että tarvitsin pullon varmistukseksi. Miksi lakkaa ei ole palautettu hyllyyn? En tiedä.


Veskin hyllystä löysin yhden lakan. Niitä on joskus ollut siinä useampikin. Miksi se on veskin hyllyssä? En tiedä.

Lakat on nyt palautettu oikealle paikalleen lakkahyllyyn.
Minun oli tarkoitus kirjoitella teille kattava juttu tällä hetkellä eniten käyttämistäni välineistä ja possuilupisteestäni. Kuten alla oleva kuva paljastaa, on possuilupisteessäni ollut kuvaushetkellä hyvin luova kaaos. Sittemmin pöytä on kyllä oikeasti siivottu ja olisi oikein mallikelpoinen.Työvalokin on raahattu keittiöstä takaisin pöydälle, se ei nyt kuvassa näy.
Olenko ainoa, jonka elämänhallintataidot ovat pyöreä nolla?


Kivaa lauantaita!