maanantai 20. maaliskuuta 2017

Aikojen alussa

Viikonloppuna minulta kysyttiin jälleen, että mistä kaikki tämä kynsihommeli alkoi. Että aloinko kiinnostua kynsijutuista samaan aikaan kun aloitin blogin vai jo aikaisemmin.

Aikaisimmat muistot kynsistä ajoittuvat noin viidennen luokan paikkeille; muistan kun sain äidiltä lahjaksi ällönvihreän manikyyrisetin. Se sisälsi kynsisakset, viilan, kynsinauhatyöntimen ja sellaisen välineen, jolla sai putsattua kynnen aluset. Se oli isoin aarteeni. Viilasin kynnet tarkkaan muotoon ja kynteni olivat aina huolitellut. Naapurin poika joskus kertoi, että hänen pikkusiskonsa ihaili minua siksi, että minulla on aina kauniit kynnet.

Suosikki-lehti oli mahtavuutta siksi, että siellä oli suuria julkkiksia, joilla oli ihania kampauksia ja meikkejä. Muistan elävästi yhden kuvan Mariah Careysta, jossa oli hänen kauniit kiharat hiuksensa, hän piti kättään olkapäällä ja kuva oli seepian sävyinen. Käytin nyt oikeasti useamman tunnin etsiessäni sitä kuvaa Googlen kuvahaulla, mutta en löytänyt. Se kuva on nimenomaan se, josta minulla on terävä muisto miten ihailin Mariah´n kauniita käsiä ja erityisesti kauniin mallisia kynsiä. Ne olivat pitkähköt, mutta nuden sävyiset ja kauniin malliset. Olisin niin halunnut sen fanituskuvani teille jakaa! Kuva taisi olla v.94-95 eli jokunen tovi sitten.
Tämä nainen on kuitenkin edelleen parrasvaloissa ja luonut komean uran itselleen. Ja OPI on tehnyt sittemmin hänen kanssaan useammankin nimikko-lakkakokoelman, eli joku muukin on pistänyt hänen kätensä merkille kuin vain minä.



Yksi upeimmista naisista, joita olen ihastellut, on Janet Jackson. Jaksonin-klaanin ympärillä on aina vallinnut mystisyyden verho, mutta kiistatta ihan hemmetin lahjakasta sakkia.
Janet on minun silmissäni aina ollut upea, koosta ja iästä riippumatta ja hassua kyllä, hänestäkin ihan ensimmäisenä aikanaan pistin merkille kauniit kädet.


90-luvulla luin, kuten mainittu, Suosikkia ihan hurmiossa ja tämä alla oleva kuva on sen Mariah Carey-kuvan kanssa syöpynyt verkkokalvoilleni.
En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä kuva vuodelta 1994 on mulle SE ysäri-kuva.
Janet Jackson, kadehdittavan makeat farkkuhaalarit, upea hymy, täydellinen puna, box braids ja kauniit kädet.  Nuo hiukset oli silloin minulle kateuden aiheuttaja numero yksi. Tätä kuvaa toljottelin vaikka ja kuinka.


Janetin uniikki sekamelskatyyli on sittemminkin iskenyt, vaikka en itselleni osaisi tai uskaltaisi sitä toteuttaa. Tuo tukka! <3

Ja fun fact: minä nuorena fanitin Janetia, 9-vuotias poikani fanittaa Michaelia!


Kynnet, hiukset, meikit. Kynsiä olen laittanut ja huoltanut siis aina. Hiukset ovat olleet hyvin vaihtelevassa pituudessa, meikkiä olen itselleni sopivalla tavalla oppinut käyttämään vasta aikuisiällä ja edelleen siinä on kovasti opeteltavaa. Nykyään 15-kesäiset meikkaavat paljon taitavammin kuin minä ikinä.
Yksi girl crush-kohteeni, nyt, aina ja ikuisesti on ja tulee olemaan Natalie Imbruglia. Ai hyvänen aika, katsokaa nyt häntä. Ei ollut nettejä ja muita, vaan kaikki tieto haalittiin lehdistä ja radiosta. Natalien  kauniit silmät, ripset ja huulet... Huokaus. Hänen (silloin lyhyet) hiuksensa olivat minulle kimmoke pitää lyhyttä hiusmallia. Kurkatkaapa naisen Instagram - vuodet ovat todellakin kohdelleet häntä suotuisasti.


 Myöhemmin hiusfanitus siirtyi erityisesti Jessica Simpsonin lyhyeen blondiin hiusmalliin. Mielestäni malli puki häntä hyvin ja itse pidin samantyylistä mallia hetken. Kunnes se itselläni lyheni, ja lyheni ja lyheni. Tai muuttui my little ponyksi tai kuka näitä muistaa.


Nykyiset hiukseni ovat ehkä iloinen sekoitus Pinkin ja Ruby Rosen hiustyyliä, ripauksella minua ihan itseäni.


Tähän hetkeen kynsien saralla ollaan päädytty niin, että ystäväni Jenni tuli luokseni istumaan ja tekemään itselleni hääkynnet viis-kuus vuotta sitten (kauanko te Jenni ootte olleet naimisissa!?) ja hänellä oli mukanaan leimausvälineet. Konadin vermeillä säädettiin ja silloin tajusin varovaisesti miten pitkälle tämän harrastuksen voikaan viedä. Sillä tiellä tässä sitten vähän ollaan edelleen.
Itsestäni tuntuu hassulta, kun joku sanoo saaneensa minulta inspiraation. Hassulta ja samaan aikaan todella kivalta.

Mukavin ja samaan aikaan haikein muistoni kynsiin liittyen on, kun istuin ystäväni kanssa kahvilla. Hän istui minua vastapäätä ja sanoi, että minulla on kauniit kädet ja värikkäät kynnet tuovat hänelle iloa. Hän menehtyi vuotta myöhemmin syöpään. Edelleen joskus tietyllä lakalla lakkaaminen tuo haikean olon.


Iloista alkanutta viikkoa, inspiroidutaan toinen toisistamme!

3 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa päästä sun intohimon alkulähteille :D Kyllähän tota on tullut kynsiä lakkailtua jostain yläasteelta alkaen, mut mulle tää koristelu juttu tuli kyllä ihan puskista 5 vuotta sitten ystävän myötä, joka oli lukenut paikallislehdestä kynsibloggaajasta ja tohkeissaan sitä juttua mulle esitteli :D

    VastaaPoista
  2. Tämä postaus herätti paljon omiakin muistoja! :) Mä muistan, että meillä oli ala-asteella "kilpailu", kuka saa kasvatettua pisimmän pikkurillin kynnen ja apuna kaikilla oli siis Trindin Nail Repair. En voittanut, mutta sen verran pitkäksi kasvoi, että alkoi jo käpristyä alaspäin.

    Ekan kerran kynnet alkoi ihan tosissaan kiinnostaa kuitenkin vasta vanhempana, lähemmäs 3-kymppisenä noin 2009-2010. Silloin tuli tilailtua paljon kynsilakkoja jenkeistä (voi noita aikoja!) ja kokeiltua vähän leimailua ja muuta nail artia. Jotenkin kiinnostus sitten lopahti muutamaksi vuodeksi (lapset yms.), mutta nyt on taas tullut kulutettua *ihan* liikaa rahaa kynsijuttuihin. Leimailustakin olen innostunut uudelleen, kun olen tajunnut, ettei Konad olekaan enää se ainoa vaihtoehto! :)

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea "aikojen alusta" :)
    Minä en enää tarkkaan muista, mistä kaikki alkoi, mutta selkeimmät muistikuvat ovat yläasteen ajoilta 80-luvun alkupuolelta. Siihen aikaan lakat olivat punaisen ja ruskean eri sävyjä, ja olin ikionnellinen, kun jostain sattui löytymään jotain muuta. Muistan elävästi mm. mustikansinisen ja havunvihreän lakan. Koristelu alkoi 90-luvulla, silloin sai joistakin kaupoista strasseja, tarroja, teippejä ja kynsikoruja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!