keskiviikko 23. elokuuta 2017

Rose Quartz


Löysin Instagramin ihmeellisestä maailmasta aivan valloittavan ihanat kynnet! Ihastuin ikihyviksi ja päätin, että haluan samanlaiset. Sitten tarkempi taustatyö valaisi, että tämä villitys onkin ollut valloillaan jo hyvän aikaa ja että olen tässä hommassa nyt vähän myöhässä. Samalla tuli todettua, etten näemmä enää ihan niin orjallisesti seuraa uusimpia trendejä, kuin esimerkiksi vielä pari vuotta sitten. Uusia juttuja on aina kivaa kokeilla, mutta nyt nämä olivat syystä tai toisesta menneet vähän ohi.
Kyseessä siis Rose Quartz-kynnet joissa on ihana marmorointipinta. Tutkin asiaa hieman lisää ja sain selville, että nimestä huolimatta ruusukvartsin väri voi vaihdella vaaleanpunaisesta persikkaiseen. Ruusukvartsi on epätavallinen kvartsimuunnos, jota käytetään usein kaulakoruihin ja muihin koriste-esineisiin. Luonnossa se esiintyy harvinaisina jalokivilaatuisina kiteinä ja muodottomina kappaleina. Pinta on ihan mahdottoman kaunis.



Pohdin aikani, että miten saisin pinnasta mahdollisimman elävän. Mietin vesimarmorointia sekä koristelusivellintä tai asentonilla kuviointia, mutta päädyin tekemään pinnan leimasimen avulla. Itselläni läpinäkyvä leimasin, joka oli tässä kohtaa aika mainio apuri.


Vaaleanpunaisen sävyn valinta meinasi olla vähän vaikeaa, mutta päädyin nappaamaan hyllystä OPI "Sparrow Me The Draman". Valkoinen on Wild&Mild "Alaska" ja siellä täällä näkyvät pienet kultaiset hippuset Essencen "On Air!" Tosi asiassahan ruusukvartsissa ei ole kultaista, mutta halusin mukaan vähän jotain ekstraa.


 Käteni ovat jälleen jostain syystä ihan mahdottoman kuivat, vaikka niitä rasvaan ja öljyän. Kynsinauhat ovat vähän epäsiistit, kun ovat kuivat ja vaikka kuinka poistin lakkoja, niin aina johonkin kuivaan kohtaan vain tarttui ja tarttui...
No mutta, kohta on taas talvi ja pakkaset ja sitten vasta sitä kuivaa onkin.


Näistä kynsistä tuli itselle mieluiset ja sellaiset, että tekisi mieli tehdä heti sitten uudelleen kun menevät huonoksi ja poistoon. Eikä vaaleanpunainen edes ole mitenkään lempivärini!! Silti tykästyin ihan tosi paljon.


Kynnet saivat vähän osumaakin tuossa pari päivää sitten. Olin saanut kasvatettua pidemmäksi ja sitten yhden työpäivän aikana napsahti 8 (!!) kynttä. Nytkin pituus vielä ihan ok, mutta... Jospa kuivuuskin on osasyy napsumiseen.
Saas nähdä menenkö viikonloppuun asti näillä kynsillä vai miten pysyvät. Huomenna töissä vanhempainiltaa ja perjantaina viihdyn toisen hömppäharrastukseni eli planneroinnin parissa, kun Hämeenlinnassa Taiteiden Yön pohjalta vähän siihen liittyvää tapahtumaakin.


Kivaa keskiviikkoa!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Glitter placement

Olen sellainen kausittain kulkeva ihminen. Yhtenä päivänä olen rokkityttö ja toisena päivänä kuljen kukkamekossa. Joskus simppeli perusranskis kynsillä on just passeli, kun taas joinain päivinä voisin uida glitterissä. Kuten esimerkiksi tänään.
Milja on yrittänyt saada minua tekemään glitter placement- kynsiä niin kauan kuin vain suinkin muistan ja tänään sitten niiden tekoon ryhdyin.

Born Pretty Store lähestyi pitkästä aikaa kysyen haluaisinko saada taas jotain tuotteita kokeiluun. Meillä ei kyseisen puljun kanssa ole aina ihan sukset olleet samaan suuntaan ja jälleen sain tuotteita, joita en toivonut. Olin esittänyt toiveen, etten halua vastaanottaa mitään nestemäisiä tuotteita. En vain luota kiinatavaraan sen vertaa, että haluaisin heidän lakkojaan kokeilla. Paketissani oli kuitenkin kaksi lakkaa, jotka ovat kyllä ihan hurjan kauniita chrome-iloitteluja, mutta jäänevät testaamatta. Kaikki muut tuotteet olivat kyllä juuri ne mitä toivoinkin.
Paketissa oli överipaljon glittereitä, joiden tuhlaamiseen ei taida tämä elämä riittää, mutta eipä se mitään. Viime päivien tapahtumien takia ylimääräinen glitteriloittelu on enemmän kuin paikallaan.


Glittereitä saapui tosiaan neljä purnukallista enkä osannut päättää, joten päätin kokeilla kaikkia. Ja koska päätin tehdä överit, on kaikki kynnet päällystetty näillä glittereillä. Laadussa oli jonkin verran eroa. Yläpuolella kuvassa olevat yksisarvisglitterit käyttäytyivät moitteettomasti eivätkä luovuttaneet väriä pohjalakan päälle laitettaessa eivätkä olleet päällyslakastakaan moksiskaan. Sävyt kimaltelivat kivasti valossa.  Pinkkiä, pehmeää liilaa ja vaalean sinistä sulassa sovussa.


Nämä peiliglitterit olivat huikeita ja näyttävät kynnellä kivoilta, mutta olivat laadultaan kehnoimpia. Reunoihin oli jäänyt ylimääräisiä roippeita ja kohdistelu oli niiden takia hankalaa välillä. Ne olivat ihan ohuen ohuita, mutta jäivät paikoittain näkyviin jos ei kohdistanut kunnolla. Ulkonäöllisesti nämä taisivat kiilata lemppareiksini, mutta reagoivat päällyslakkaan ja pinta ja röpelöksi. Voi olla, että vika oli myös minussa. Jatkokokeiluja odotellessa.


Sitten oli purkillinen vihreään ja pinkkiin shiftaavaa glitteriä, joka oli myös tosi kaunista. Laadultaan näistä parasta ja jäi helpoimmin kiinni.


Tämä purkillinen oli vähän ehkä fiasko. Pehmeät persikan ja vaalean sävyt eivät juurikaan erottuneet kynnellä, vaan vaativat aikalailla valoa saadakseen sävyt esiin. Selvästi myös laadullisesti kehnoin. Tässä oli hyvä ajatus taustalla, persikkaiset hologlitterit ei olis yhtään huono juttu!


Kuten huomaatte, muissa on kimallusta, mutta tuossa viimeisimmässä purnukallisessa ei. Peiliglitterit ovat ihan älyttömät. Kynnen kärjen ylimenevät glitterit napsin helposti poikki tippileikkureilla ja kokeilin myös viilausta, joka oli myös hyvä konsti. En usko tekeväni näillä enää koko kynnen hommia tai ainakin se vaatisi hyvin aikaa sommitteluun ja asetteluun. Tehosteena nämä ovat oikein mahtavia!

Minulla oli teknisiä ongelmia ja kuvien siirto kamerasta koneelle tökki niin paljon, että saatte poikkeuksellisesti kännykkäkuvia, anteeksi!



Tykkäätkö Sinä glittereistä?




Glitterit on saatu BornPrettyStorelta testattavaksi ja esiteltäväksi. 
Mielipiteet ovat omiani eikä maksettuja mainoksia.

torstai 17. elokuuta 2017

Hiushommia just nyt!

Heissan! Nyt on fiilikset suht jees ja ajattelin rykäistä blogiin täytettä, että ette ihan vallan hylkää. Kynsiä on luvassa sitten viikonloppuna.
Koulun aloitus on aina aikaa heviä settiä ja koulussa työskentelevälle vielä hevimpää settiä. Voi kun se joskus olisikin vain niin, että kun loma on ohi, saa saapua luokkaan ja aloittaa perustyön. Mutta ei. Se on niiiiin paljon muutakin. Palavereja toisensa perään, luokan järjestelyä, kymmenien kesän aikana saapuneiden tavaratilauslaatikoiden purkamista ja paikoilleen järjestelyä, luokan järjestelyä, vanhempien yhteystietojen päivittämistä, lukemattomia sähköposteja ja Wilma-viestejä, toimimattomia koneita ja vanhentuneita salasanoja, nimikointia,.. Ja sitten vasta alkaa se työ ja kunnes luokka käynnistyy ja kaikki aikataulut loksahtavat kohdilleen, saattaa kulua useita viikkoja. Ennenkuin arki tasaantuu, olen joka syksy aivan tolkuttoman väsynyt ja kireä, kun on oikeasti ihan koko ajan kiire. Jos pääsee ensimmäistä kertaa vessaan puoli kaksi iltapäivällä, on se jo aika saavutus! Puuh. Mutta kyllä se tästä. Vaikka on puurtanut nyt kohta 17 vuotta tätä hommaa, niin ei se vaan helpotu yhtään.
Sitten on oma kolmasluokkalainen poika, jolla alkoi valinnaiset ja englanti ja on tuhansia (tai siltä se himpura vieköön tuntuu) päällystettäviä kirjoja ja oikojalle vientiä kesken päivän juuri kun on oma palaveri ja yhden oppilaan apuvälinekoulutus ja ja ja... Hitusen hektistä arkea, jota ajattelin nyt surutta paeta blogimaailmaan. Istun nyt yöpaita päällä (kyllä, kello ei ole edes kuutta illalla kun tätä kirjoitan, mutta kun...) jäätelökulho kourassa ja ajattelin naputella teille vähän juttua hiuksista. Blogissa on aiemminkin vilissyt juttua vaihtuvasta hiustyylistäni ja tänään kurkistetaan millainen on tämän hetken tilanne.
Varsinkin Instagramin puolella on voinut helposti tässä muutamien vuosien ajan seurailla miten radikaalisti hiukseni ovat vaihtaneet tyyliään. Viimeisten neljän-viiden vuoden aikan minulla on ollut puoleen selkään asti ulottuneet pidennykset sekä toinen ääripää irokeesi. Myös välimallia lyhyttä ja pitkää polkkaa on ollut. Hiukseni ovat olleet pinkit, mintut, vihreät, oranssit, keltaiset, siniset, violetit, blondit ja kaikkien edellä manittujen yhdistelmiä. Joten nyt kun hiukseni ovat ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen täysin kokonaan omaa luonnollista sävyä, voitte uskoa, että olo on outo ja tuntuu jopa vähän... tylsältä! Toinen puoli minussa on nauttinut suunnattomasti siitä, etten ole joutunut ramppaamaan kampaajalla tyvivärjäyksen takia, rahaa ei ole kulunut kalliisiin hoitotuotteisiin, koska hiukseni ovat nyt tolkuttoman hyvässä kunnossa, koska niitä ei ole mitenkään raskaasti kemiallisesti käsitelty. Joka pesun jälkeen ne ovat narskuvan puhtaat ja myös se on aiheuttanut hieman hämmennystä, sillä hyväkuntoiset hiukset elävät todella ihan omaa elämäänsä ja ovat kymmeniä kertoja vaikeammin taltutessavissa kuin huonossa jamassa olevat. Hyväkuntoiset hiukset ovat tietysti ihana asia, mutta se hulluttelija, joka asuu sisälläni, sai melkein hepulin viime kampaajakäynnillä, kun kampaajani mainitsi lauseen "..tulossa olevat uudet suoravärit..." Höristin korviani ja melkein jo varasin ajan hullutteluvärjäykseen, mutta hillitsin itseni. Seuraava aika on kyllä varattu viiden viikon päähän ja silloin laitetaa ihan vähän erivärisiä raitoja. Maitokahvin ja toffeen värisiä, tämä oma ruskea pidetään pohjana.
Nappasin muutamia kuvia (joissa olen aivan työpäivän jäljiltä, sorry!) jotta näette mikä on hiusten tilanne juuri nyt.


 Kasvatan siis sivujani nyt pidemmäksi ja tämän kertaisella kampaajakäynnillä siitittiin sivuja hieman, tasoitettiin niskan puolelta ja siistittiin irokeesin rippeet. Hiukseni kasvavat äärettömän nopeasti ja sivusiilit oli leikattava (neljän!!) viikon välein malliin, jotta ne olivat siistit, sillä ne kasvoivat niin nopeasti.



Hiuksissa on selvästi nähtävissä rajaa, koska kasvatusprojekti on kesken. Se ei itseäni kuitenkaan juurikaan häiritse, koska tiedän tämän olevan vain välivaihe ja seuraavalla käynnillä saadaan rajaa taas hiukan enemmän häivytettyä ja malli on sitten taas askeleen eteenpäin kohti haluttua lopputulosta. Joskus olen ollut kärsimättömämpi ja tällainen välivaihe olisi joskus saattanut olla itselleni aikamoinen kauhistus. Nyt tsemppaan itseäni sillä, että tämä on todella vain yksi vaihe, ei lopullista ja maltan olla koskematta nyt itse koneeseen lainkaan.
Haluan hiusten toistaiseksi myös pysyvän lyhyessä mallissa eli vaikka kasvatan, ei juuri nyt tällä hetkellä ole tavoitteenani polkkatukka. Tosin, kuten tiedätte, mieli saattaa parissa kuukaudessa muuttua...


No sitten kurkistetaanpa vielä tähän loppuun tällä hetkellä käytössä olevia tuotteita. Schwarzkopfin OSIS+-sarja on se, joka on ollut luottokumppanini ihan mielettömän kauan. Tuo hiuslakka on ihan ässä ja lyhyeen tukkaani passaa parhaiten tömäkkää pitoa antava vahvuus.


Pidän enemmän vahoista kun geeleistä ja hankin juuri uuden vahan kokeiluun. Mighty Matte on nimensä mukaisesti mattavaha, joka ei tahmaa ja jonka kanssa on todella helppoa muotoilla.
Jos en aamuisin suihkun jälkeen tee hiuksilleni mitään, on ne sojossa päälaella samalla lailla kuin Bart Simpsonilla ja se ei ole hyvä asia. Vaha on hyvä apu. Ennen föönausta laitan Osiksen suihkutettavaa muotoiluainetta, jota en hoksannut ottaa kuviin mukaan. Puteli on loppusuoralla enkä tavoilleni uskollisena tietenkään ole ottanut selkoa valmistetaanko moista tuotetta edes enää vai onko edessä itku.


Ihan ehdoton apu lyhyiden hiusten kanssa on hiuspuuteri. Oikein oiva apu möyhöttämiseen ja muotoiluun ja sopivaan karhennukseen.

Tuo punainen puteli on se, jota olen kuluttanut vuosien saatossa niin monta, ettei kahden käden sormet varmaan edes riitä laskemaan. Huippu. Pöllyää tasaisesti, ei paakkuunnu, ei jätä hiuksia harmaiksi.
Nyt sitä oli kampaajallani vain yksi puteli varastossa saatavana ja hän sai ylipuhuttua minut hankkimaan vastaavanlaista tavaraa tuossa mustassa putelissa. Nikottelin hetken vastaan, koska määrä on sama, mutta hinta tuplat.


Ostopäätökseen vaikutti sitten oleellisesti käyttömukavuus eli mustassa putelissa on painallussysteemi, kun taas punaisessa puuteria pitää ripotella.
Annostelussa on iso ero ja tuo musta on heittämällä riittoisampaa, kun ei tule tupsuteltua holtittoman paljon. Vaikkakin tuossa punaisessakin annostelu on ollut helppoa, kun tuotetta ei tule mielestäni kovin paljon kerralla. Kuitenkin kun näin mustan tuotteen in action, oli homma sillä selvä. Vahva suositus.
 Viimeistely hoituu tuolla luottohiuslakalla.




Nyt on tullut höpistyä ja löpistyä niin paljon, että nyt laitetaan pillit pussiin ja siirryn saunan lauteille. Huominen vielä rutistetaan ja sitten on viikonloppu!

Onkos teillä viikonloppusuunnitelmia?


Hiuksistani huolehtii 
Isa Salminen, Hiushuone Kontrasti 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Rankkasateen jälkeen

On satanut jälleen monta päivää putkeen. Perinteinen kesäsää. Taioin itselleni piristykseksi pastelliset yksisarvis-sateenkaari-karkki-kynnet.
Omassa henkilökohtaisessa elämässänikin on ollut nyt melkoista rankkasadetta, jota valotin jonkin verran myös Instan puolella.


Teemaviikkoni jäi kesken. Yli viikko sitten perjantaiaamuna heräsin hyvien yöunien jäljiltä. Tarkoituksenani oli mennä suihkuun ja tehdä aamiainen itselleni ja pojalleni, ja sen jälkeen lähteä ystäväni Suvin luokse tekemään ompeluhommia. 
Menin vessaan, istahdin pytylle. Tunsin hieman ensioireita, joita on tullut ja mennyt, enkä huolestunut lainkaan. Päätin istua kunnes menevät ohi ja vasta sitten suihkuun.


Havahduin kuitenkin alasti vessan lattialta valtavan pääkivun kanssa, pään sivulla kipeä kohoava kuhmu, otsaa jomotti ja posket täynnä limaista kuolaa. En tiedä kauanko kohtaus kesti, tai olinko kouristellut, mutta lähettämieni viestien perusteella koko homma oli kestänyt vain pari minuuttia tajunnan menetyksestä tajunnan palaamiseen.


 Olen joskus aikaisemmin maininnut sairastavani epilepsiaa. Sairastamaani epilesiamuotoon ei tavallisesti kuulu tajuttomuuskouristelukohtaukset, vaan kohtaukset ilmenevät voimakkaina deja vu-ilmiöinä ja poissaolokohtauksina. Pääasiassa olen kohtauksen aikana tajuissani ja kuulen, mutten voi välttämättä vastata. Epilepsiani on etenevä ja jossain vaiheessa lääkehoito ei enää tehoa.


Keräilin itseni lattialta ja pidättelin oksennusta. Poikamme heräili ja koitin hieman nukkua pääkipua pois. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään olon ollessa edelleen vähän outo ja hutera ja lähdinkin ensiapuun tarkistukseen.
Pääni kuvattiin ja kalloni oli onneksi ehjä. Ei löytynyt myöskään verenvuotoja ja purkaumia eikä epileptisiä purkauksia. Olin tarkkailussa määräajan, jonka jälkeen mieheni haki minut kotiin.
Olisin parin kuukauden kuluttua saanut ajokorttini takaisin sen oltua vuoden pois epilepsian vuoksi. Nyt se tajuttomuuden takia siirtyi jälleen vuodella ja etäinen mahdollisuus on saada se takaisin joskus loppuvuodesta 2018.


 Oloni on ollut hyvä, otsan mustelma on haalistunut hyvin ja kuhmu ei ole enää niin kipeä. Voin taas nukkua myös vasemmalla kyljelläni. Arvioimme, että löin pääni patteriin, josta kuhmu ja otsani kajahti lattiaan, josta mustelma. 
Henkinen kantti on ollut koetuksella, ja olen tuntenut vihaa, pelkoa, kipua, huolta, kateutta, ärsytystä, surua. 
 

Ystäväni ovat olleet iso tuki ja oma perheeni on piristänyt minua parhaansa mukaan. Vietimme juuri monta yötä mökillä ja sain rauhoittua ja rentoutua. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta ja parantelin rauhassa oloa. 

Sisimmässäni tiedän, että olen sisukas sissi eikä yksi sairaus minua estä tekemästä mitään. Rajoittaa ja hidastaa ehkä aavistuksen. Neurologini neuvoi etten saisi antaa pelolle valtaa ja että yrittäisin nauttia elämästä kaikin mahdollisin tavoin. Se voi ihan todella olla pienessä hetkessä ohi. 
Huomenna pääsen katsomaan lasten nautintoa Särkänniemeen. Saattaa sataa koko päivän, mutta sittenpähän sataa :)

Tiistaina palaan töihin ja on tosi ihanaa taas nähdä työkavereitani. He ovat myös valtavan iso voimavara ja minulla on huikea työyhteisö! 

Tämä kirjoitus oli nyt aikamoinen purkaus, mutta ehkä halusin jotenkin avata sitä, miksi en edelleenkään aseta Kynsisirkukseen tarkkoja aikatauluja ja julkaisupäiviä. Elämäni ei vain salli sellaista touhua. Kynsien lakkaaminen, koristelu ja tämä blogi ovat kuitenkin edelleen itselleni hyvin rakas ja tärkeä henkireikä ja harrastus, jonka luokse palaan aina tilanteen niin salliessa. 

Ja olen hyvin iloinen ja aidosti kiitollinen, että jaksatte mukanani kulkea.
 






Valoa päiviinne!