torstai 17. elokuuta 2017

Hiushommia just nyt!

Heissan! Nyt on fiilikset suht jees ja ajattelin rykäistä blogiin täytettä, että ette ihan vallan hylkää. Kynsiä on luvassa sitten viikonloppuna.
Koulun aloitus on aina aikaa heviä settiä ja koulussa työskentelevälle vielä hevimpää settiä. Voi kun se joskus olisikin vain niin, että kun loma on ohi, saa saapua luokkaan ja aloittaa perustyön. Mutta ei. Se on niiiiin paljon muutakin. Palavereja toisensa perään, luokan järjestelyä, kymmenien kesän aikana saapuneiden tavaratilauslaatikoiden purkamista ja paikoilleen järjestelyä, luokan järjestelyä, vanhempien yhteystietojen päivittämistä, lukemattomia sähköposteja ja Wilma-viestejä, toimimattomia koneita ja vanhentuneita salasanoja, nimikointia,.. Ja sitten vasta alkaa se työ ja kunnes luokka käynnistyy ja kaikki aikataulut loksahtavat kohdilleen, saattaa kulua useita viikkoja. Ennenkuin arki tasaantuu, olen joka syksy aivan tolkuttoman väsynyt ja kireä, kun on oikeasti ihan koko ajan kiire. Jos pääsee ensimmäistä kertaa vessaan puoli kaksi iltapäivällä, on se jo aika saavutus! Puuh. Mutta kyllä se tästä. Vaikka on puurtanut nyt kohta 17 vuotta tätä hommaa, niin ei se vaan helpotu yhtään.
Sitten on oma kolmasluokkalainen poika, jolla alkoi valinnaiset ja englanti ja on tuhansia (tai siltä se himpura vieköön tuntuu) päällystettäviä kirjoja ja oikojalle vientiä kesken päivän juuri kun on oma palaveri ja yhden oppilaan apuvälinekoulutus ja ja ja... Hitusen hektistä arkea, jota ajattelin nyt surutta paeta blogimaailmaan. Istun nyt yöpaita päällä (kyllä, kello ei ole edes kuutta illalla kun tätä kirjoitan, mutta kun...) jäätelökulho kourassa ja ajattelin naputella teille vähän juttua hiuksista. Blogissa on aiemminkin vilissyt juttua vaihtuvasta hiustyylistäni ja tänään kurkistetaan millainen on tämän hetken tilanne.
Varsinkin Instagramin puolella on voinut helposti tässä muutamien vuosien ajan seurailla miten radikaalisti hiukseni ovat vaihtaneet tyyliään. Viimeisten neljän-viiden vuoden aikan minulla on ollut puoleen selkään asti ulottuneet pidennykset sekä toinen ääripää irokeesi. Myös välimallia lyhyttä ja pitkää polkkaa on ollut. Hiukseni ovat olleet pinkit, mintut, vihreät, oranssit, keltaiset, siniset, violetit, blondit ja kaikkien edellä manittujen yhdistelmiä. Joten nyt kun hiukseni ovat ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen täysin kokonaan omaa luonnollista sävyä, voitte uskoa, että olo on outo ja tuntuu jopa vähän... tylsältä! Toinen puoli minussa on nauttinut suunnattomasti siitä, etten ole joutunut ramppaamaan kampaajalla tyvivärjäyksen takia, rahaa ei ole kulunut kalliisiin hoitotuotteisiin, koska hiukseni ovat nyt tolkuttoman hyvässä kunnossa, koska niitä ei ole mitenkään raskaasti kemiallisesti käsitelty. Joka pesun jälkeen ne ovat narskuvan puhtaat ja myös se on aiheuttanut hieman hämmennystä, sillä hyväkuntoiset hiukset elävät todella ihan omaa elämäänsä ja ovat kymmeniä kertoja vaikeammin taltutessavissa kuin huonossa jamassa olevat. Hyväkuntoiset hiukset ovat tietysti ihana asia, mutta se hulluttelija, joka asuu sisälläni, sai melkein hepulin viime kampaajakäynnillä, kun kampaajani mainitsi lauseen "..tulossa olevat uudet suoravärit..." Höristin korviani ja melkein jo varasin ajan hullutteluvärjäykseen, mutta hillitsin itseni. Seuraava aika on kyllä varattu viiden viikon päähän ja silloin laitetaa ihan vähän erivärisiä raitoja. Maitokahvin ja toffeen värisiä, tämä oma ruskea pidetään pohjana.
Nappasin muutamia kuvia (joissa olen aivan työpäivän jäljiltä, sorry!) jotta näette mikä on hiusten tilanne juuri nyt.


 Kasvatan siis sivujani nyt pidemmäksi ja tämän kertaisella kampaajakäynnillä siitittiin sivuja hieman, tasoitettiin niskan puolelta ja siistittiin irokeesin rippeet. Hiukseni kasvavat äärettömän nopeasti ja sivusiilit oli leikattava (neljän!!) viikon välein malliin, jotta ne olivat siistit, sillä ne kasvoivat niin nopeasti.



Hiuksissa on selvästi nähtävissä rajaa, koska kasvatusprojekti on kesken. Se ei itseäni kuitenkaan juurikaan häiritse, koska tiedän tämän olevan vain välivaihe ja seuraavalla käynnillä saadaan rajaa taas hiukan enemmän häivytettyä ja malli on sitten taas askeleen eteenpäin kohti haluttua lopputulosta. Joskus olen ollut kärsimättömämpi ja tällainen välivaihe olisi joskus saattanut olla itselleni aikamoinen kauhistus. Nyt tsemppaan itseäni sillä, että tämä on todella vain yksi vaihe, ei lopullista ja maltan olla koskematta nyt itse koneeseen lainkaan.
Haluan hiusten toistaiseksi myös pysyvän lyhyessä mallissa eli vaikka kasvatan, ei juuri nyt tällä hetkellä ole tavoitteenani polkkatukka. Tosin, kuten tiedätte, mieli saattaa parissa kuukaudessa muuttua...


No sitten kurkistetaanpa vielä tähän loppuun tällä hetkellä käytössä olevia tuotteita. Schwarzkopfin OSIS+-sarja on se, joka on ollut luottokumppanini ihan mielettömän kauan. Tuo hiuslakka on ihan ässä ja lyhyeen tukkaani passaa parhaiten tömäkkää pitoa antava vahvuus.


Pidän enemmän vahoista kun geeleistä ja hankin juuri uuden vahan kokeiluun. Mighty Matte on nimensä mukaisesti mattavaha, joka ei tahmaa ja jonka kanssa on todella helppoa muotoilla.
Jos en aamuisin suihkun jälkeen tee hiuksilleni mitään, on ne sojossa päälaella samalla lailla kuin Bart Simpsonilla ja se ei ole hyvä asia. Vaha on hyvä apu. Ennen föönausta laitan Osiksen suihkutettavaa muotoiluainetta, jota en hoksannut ottaa kuviin mukaan. Puteli on loppusuoralla enkä tavoilleni uskollisena tietenkään ole ottanut selkoa valmistetaanko moista tuotetta edes enää vai onko edessä itku.


Ihan ehdoton apu lyhyiden hiusten kanssa on hiuspuuteri. Oikein oiva apu möyhöttämiseen ja muotoiluun ja sopivaan karhennukseen.

Tuo punainen puteli on se, jota olen kuluttanut vuosien saatossa niin monta, ettei kahden käden sormet varmaan edes riitä laskemaan. Huippu. Pöllyää tasaisesti, ei paakkuunnu, ei jätä hiuksia harmaiksi.
Nyt sitä oli kampaajallani vain yksi puteli varastossa saatavana ja hän sai ylipuhuttua minut hankkimaan vastaavanlaista tavaraa tuossa mustassa putelissa. Nikottelin hetken vastaan, koska määrä on sama, mutta hinta tuplat.


Ostopäätökseen vaikutti sitten oleellisesti käyttömukavuus eli mustassa putelissa on painallussysteemi, kun taas punaisessa puuteria pitää ripotella.
Annostelussa on iso ero ja tuo musta on heittämällä riittoisampaa, kun ei tule tupsuteltua holtittoman paljon. Vaikkakin tuossa punaisessakin annostelu on ollut helppoa, kun tuotetta ei tule mielestäni kovin paljon kerralla. Kuitenkin kun näin mustan tuotteen in action, oli homma sillä selvä. Vahva suositus.
 Viimeistely hoituu tuolla luottohiuslakalla.




Nyt on tullut höpistyä ja löpistyä niin paljon, että nyt laitetaan pillit pussiin ja siirryn saunan lauteille. Huominen vielä rutistetaan ja sitten on viikonloppu!

Onkos teillä viikonloppusuunnitelmia?


Hiuksistani huolehtii 
Isa Salminen, Hiushuone Kontrasti 

2 kommenttia:

  1. Sulla on kiva hiustyyli. :)

    Viikonloppuna olis tiedossa pientä illanistujaista. Oikein mukavaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!