sunnuntai 6. elokuuta 2017

Rankkasateen jälkeen

On satanut jälleen monta päivää putkeen. Perinteinen kesäsää. Taioin itselleni piristykseksi pastelliset yksisarvis-sateenkaari-karkki-kynnet.
Omassa henkilökohtaisessa elämässänikin on ollut nyt melkoista rankkasadetta, jota valotin jonkin verran myös Instan puolella.


Teemaviikkoni jäi kesken. Yli viikko sitten perjantaiaamuna heräsin hyvien yöunien jäljiltä. Tarkoituksenani oli mennä suihkuun ja tehdä aamiainen itselleni ja pojalleni, ja sen jälkeen lähteä ystäväni Suvin luokse tekemään ompeluhommia. 
Menin vessaan, istahdin pytylle. Tunsin hieman ensioireita, joita on tullut ja mennyt, enkä huolestunut lainkaan. Päätin istua kunnes menevät ohi ja vasta sitten suihkuun.


Havahduin kuitenkin alasti vessan lattialta valtavan pääkivun kanssa, pään sivulla kipeä kohoava kuhmu, otsaa jomotti ja posket täynnä limaista kuolaa. En tiedä kauanko kohtaus kesti, tai olinko kouristellut, mutta lähettämieni viestien perusteella koko homma oli kestänyt vain pari minuuttia tajunnan menetyksestä tajunnan palaamiseen.


 Olen joskus aikaisemmin maininnut sairastavani epilepsiaa. Sairastamaani epilesiamuotoon ei tavallisesti kuulu tajuttomuuskouristelukohtaukset, vaan kohtaukset ilmenevät voimakkaina deja vu-ilmiöinä ja poissaolokohtauksina. Pääasiassa olen kohtauksen aikana tajuissani ja kuulen, mutten voi välttämättä vastata. Epilepsiani on etenevä ja jossain vaiheessa lääkehoito ei enää tehoa.


Keräilin itseni lattialta ja pidättelin oksennusta. Poikamme heräili ja koitin hieman nukkua pääkipua pois. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään olon ollessa edelleen vähän outo ja hutera ja lähdinkin ensiapuun tarkistukseen.
Pääni kuvattiin ja kalloni oli onneksi ehjä. Ei löytynyt myöskään verenvuotoja ja purkaumia eikä epileptisiä purkauksia. Olin tarkkailussa määräajan, jonka jälkeen mieheni haki minut kotiin.
Olisin parin kuukauden kuluttua saanut ajokorttini takaisin sen oltua vuoden pois epilepsian vuoksi. Nyt se tajuttomuuden takia siirtyi jälleen vuodella ja etäinen mahdollisuus on saada se takaisin joskus loppuvuodesta 2018.


 Oloni on ollut hyvä, otsan mustelma on haalistunut hyvin ja kuhmu ei ole enää niin kipeä. Voin taas nukkua myös vasemmalla kyljelläni. Arvioimme, että löin pääni patteriin, josta kuhmu ja otsani kajahti lattiaan, josta mustelma. 
Henkinen kantti on ollut koetuksella, ja olen tuntenut vihaa, pelkoa, kipua, huolta, kateutta, ärsytystä, surua. 
 

Ystäväni ovat olleet iso tuki ja oma perheeni on piristänyt minua parhaansa mukaan. Vietimme juuri monta yötä mökillä ja sain rauhoittua ja rentoutua. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta ja parantelin rauhassa oloa. 

Sisimmässäni tiedän, että olen sisukas sissi eikä yksi sairaus minua estä tekemästä mitään. Rajoittaa ja hidastaa ehkä aavistuksen. Neurologini neuvoi etten saisi antaa pelolle valtaa ja että yrittäisin nauttia elämästä kaikin mahdollisin tavoin. Se voi ihan todella olla pienessä hetkessä ohi. 
Huomenna pääsen katsomaan lasten nautintoa Särkänniemeen. Saattaa sataa koko päivän, mutta sittenpähän sataa :)

Tiistaina palaan töihin ja on tosi ihanaa taas nähdä työkavereitani. He ovat myös valtavan iso voimavara ja minulla on huikea työyhteisö! 

Tämä kirjoitus oli nyt aikamoinen purkaus, mutta ehkä halusin jotenkin avata sitä, miksi en edelleenkään aseta Kynsisirkukseen tarkkoja aikatauluja ja julkaisupäiviä. Elämäni ei vain salli sellaista touhua. Kynsien lakkaaminen, koristelu ja tämä blogi ovat kuitenkin edelleen itselleni hyvin rakas ja tärkeä henkireikä ja harrastus, jonka luokse palaan aina tilanteen niin salliessa. 

Ja olen hyvin iloinen ja aidosti kiitollinen, että jaksatte mukanani kulkea.
 






Valoa päiviinne!

14 kommenttia:

  1. Arvostan todella sun asennetta. Todellakin pystyt vaikka mihin, kun uskot siihen itse. Valoa myös sinun elämääsi! <3
    Kynnetkin on söpöt! :)

    VastaaPoista
  2. Voimia ja sinnikkyyttä Kaisa <3

    VastaaPoista
  3. Huh, uskon että on todella pelottava kokemus. Onneksi sulla on hyvät tukijoukot ja elämä muuten kunnossa. Asennekin kohdillaan. Kaikkea hyvää jatkoon ja toivottavasti vältyt vastaavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Näihin ei vaan totu, vaikka on käynyt jo monesti. Jokaisen kerran jälkeen aloitan alusta itseni kasaamisen, mutta onneksi toistaiseksi niin olen pystynyt hyvin tekemään <3

      Poista
  4. Ikävää kuulla :/ mutta sulla on kyllä tosi hyvä asenne (: aiva ihanat kynnet <3

    VastaaPoista
  5. Oli kyllä hurjan näköinen mustelma, onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin. Hienoa, että sinnikkyyttä löytyy ja hyvät tukijoukot! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on onneksi jo haalistunut niin, ettei sitä huomaa ellei tiedä. Silmät ei sentään mustuneet :D

      Poista
  6. Huh huh, onpas hurjia oireita taudissasi.. toi voi varmasti olla jopa pelottavaa, jos taju saattaa lähteä. Tsemppiä kovasti, toivottavasti moiset kohtaukset pysyvät aisoissa! <3

    Kauniit lakkaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Kurjinta on jännitys siitä, että se voi tapahtua koska vain ja missä vain. Nyt kuitenkin fiilis hyvä! :)

      Poista
  7. Hui, onneksi ei käynyt pahemmin<3 Aivan ihana lakkaus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!