keskiviikko 29. marraskuuta 2017

QUEEN

Sairastuvalta iltaa!
Joku kuolemapöpö saavutti myös minut ja olen röhinyt nyt keuhkojani pihalle ja kuume on huidellut 39 lukemissa. Vähän on humissut päässä, mutta nyt varovaisesti saattaa olla, että elämä voittaa. Huomenna aion jopa kokeilla mennä töihin heilumaan.

Facebookissa silmiini osui CesarsShopin järjestämä leimauskilpailu ja päätin riipiä itseni pöydän ääreen ja alkaa hommiin. Aiheena oli valita vuoden 2017 kohokohta ja sen pohjalta taiteilla kynnet käyttäen vähintään yhtä MoYou Londonin leimauslaattaa, muuten rajoituksia ei ollut.

Tänä vuonna toki kohokohtana oli tuon kuonokaverin muuttaminen kotiimme, mutta vielä senkin edelle kiilasi musiikillinen ilotulitus, jonka koin joitakin päiviä sitten ollessani kuulostelemassa semmoista pikkubändiä kuin Queen. Ai että! Tämä ikifani meinasi revetä liitoksistaan kun sain keväällä mieheltäni liput lahjaksi ja siitä asti olen laskenut päiviä. Voi olla vain yksi Freddie Mercury, mutta kyllä mä sanon, että herra Lambert on yksi 2000-luvun parhaita vokalisteja ja esiintyjiä. Huikea karisma! Ja se, että näin Brian Mayn ja Roger Taylorin livenä. Korvaamatonta. Olen pienen elämäni aikana käynyt äkkiä laskettuna sadoilla keikoilla ja Queenin keikka oli paitsi visuaalisesti hienoin kokemani, myös tunteikkain. Musiikki ylipäätänsä liikuttaa minua, mutta nyt tuon keikan jälkeen olin niin jossain tiloissa, ettei sitä voi sanoin selittää. En ole koskaan aikaisemmin esimerkiksi itkenyt millään keikalla ja nyt itkin. Brianin kajauttaessa herkän tulkinnan Love Of My Life-kappaleesta sai vollottamaan ja itkinpä myös ilosta. Huumori ja hauskuus oli läsnä ja sain kuulla kaikki toivomani kappaleet hienoina tulkintoina.
Joten tiesin heti mihin suuntaan lähden näitä kynsiä viemään.
Leimauslaatikossani asustaa MoYouLondonin leimauslaattoja jokunen ja niistä pääsi sopivasti käyttöön Roxy Collection -08-laatta, joka on täynnä Queen-kuvia.


 OPI My Signature Is "DC", OPI Alcatraz Rocks, Wild&Mild Totally Matte, A England Excalibur, MoYouLondon Black Knight.


Leimat tulivat esiin hyvin vaaleaa pohjaa vasten.


Varsinkin tässä Brianin kohdalla pohdin, että olisi ollut fiksumpaa laittaa värit päinvastoin, mutta ehkä seuraavalla kerralla olen viisaampi.


 Näitä kynsiä tehdessä mieheni katsahti kattoon ja kysyi: "mitä ihmettä meillä on tuolla katossa??" Leimauslaatta heijastui lampun avulla kattoon ja siellä oli sitten katossa parit Freddiet.
Keikalla mieleenpainuvin asia oli puvustuksesta hetki, kun Adamilla oli kimaltava kokohopeinen asu ja mahtava kruunu. Siksi hopea valikoitui kimalluksineen pääsävyksi.


Itse keikalle en ehtinyt tehdä kynsiä kuntoon, vaan mennä viipotin vanhoilla rispaantuneilla, mutta ei se menoa haitannut. Tunnelma oli todellakin tärkein, siinä ei paljon ehtinyt kynsiä pohdiskella.

Oletko Sinä päässyt joskus unelmakeikallesi?

2 kommenttia:

  1. Upeat! Onnea kilpailuun :) Mun olis kans tarkoitus osallistua, mutta en tiedä ehdinkö! Apua. Yritän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Kiva nähdä mitä saat aikaiseksi, toivottavasti ehdit! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!