keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kalenterimania

Olen aina rakastanut käsillä tekemistä ja askartelua. Pienenä haaveilin, että minusta tulisi askartelukaupan omistaja. Sitten halusin maalata, aina vain maalata. Toiselta ammatiltani olenkin maalari, mutta se on jäänyt toissijaiseksi ja lähinnä harrastukseksi enää.

Minulla on aina ollut kalenteri ja tarve kirjata asioita ylös. Päiväkirjaa kirjoitan satunnaisesti, mutta kalenteri on käytössä vakituisesti.
Kesällä koin ahaa-elämyksen kun ystäväni Milja tutustutti minut Kalenterimania-ryhmään Facebookissa. En tiedä miten en ollut aikaisemmin tajunnut, että voisin yhdistää askarteluharrastukseni ja kalenterit!
Aloitin Bullet journalilla eli tuttavallisemmin Bujolla, mutta nopeasti huomasin kaipaavani joitain valmiita raameja.


Kesällä teimme pyhiinvaellusmatkan Miljan kanssa Tampereelle Hämeenpuiston Vihkokauppaan, josta mukaani kotiutui Carpe Diemin A5-kokoinen kalenteri (Marigold).


Koristelen kalenteriani täysin fiiliksen mukaan. Joskus joku aukeama on täyteen tupattu, joskus avarampi. Ihastelen todella muhkeita ja koristeellisia aukeamia muilla, mutta itse en ole vielä päässyt siihen kiinni. Hahmottamisen kanssa on joskus hankaluuksia ja vaadin silmilleni selkeyttä, jotta löydän tärkeät tiedot.


Kalenterini on iso ja sen välissä kulkee pari pientä vihkoa muita muistiinpanoja varten, joita en halua kalenteriin laittaa. Aloitin kalenterin elokuusta, ja se tulee päättymään elokuuhun. Se sopii hyvin, sillä koulumaailmassa työskentelevänä oma vuoteni kulkee aikalailla sykliä elokuu-elokuu eikä niinkään kalenterivuosittain. 
Luultavammin niputan elokuussa sisukset yhteen, teen kannet ja arkistoin ja lisään nykyisiin kansiin uudet insertit.


Olen koristellut kalenteriani teipeillä, kiiltokuvilla, tarroilla, leimoilla, lehtileikkeillä, piirroksilla, maalauksilla, klemmareilla, pinneillä, tapetilla, ...


Olen tässä ohessa myös huomannut tarvitsevani kalenterin/vihkon myös blogia varten, koiraharrastusta varten, kirppistelyyn, ... Loputon suo.



Kuten myös kynsien kanssa puuhatessa, tulee kalenterissani hetkiä, jolloin kaipaan yksinkertaista ja simppeliä. Yksi ystäväni huomautti, että olenko pistänyt merkille, että sillä voisi olla suuri yhteys introverttiuteeni. Että aina kun tulee kaaos ja ahdistus kaikista ärsykkeistä, nollaan itseni kynsiä ja kalenteria myöten. Täytyisikin ihan seurata asiaa, sillä siinä saattaa olla jopa jotain perää. Sillä aina kun tulee ns.kuppi täyteen, tarvitsen täyttä eristyneisyyttä ja hiljaisuutta; tämä sama saattaa päteä tosiaan myös kynsiin ja kalenteriin. Väri-iloittelun jälkeen täytyy puhdistaa paletti, jotta voi taas aloittaa uudelleen.

Lämmin suositus muuten Kalenterimanialle, liittykää ryhmään ja tykkäilkää Facessa ja seurailkaa Instassa. Äärettömän lämminhenkinen sakki ja mielettömän taitavia ihmisiä saman katon alla!



Onkos siellä ruudun toisella puolella kalenteri-ihmisiä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!