sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tassun jälkiä

Instagramin puolella touhujani seuraavat ovat varmasti huomanneet elämässäni viipottavat koirakaverit.

Heistä on tullut kyselyjä siihen tahtiin, että päätin tehdä kokonaan oman juttunsa näistä tassutyypeistä.

Meillä oli lapsuudenkodissani aina paljon eläimiä. Meillä on ollut hevonen, kanoja, ankkoja, kalkkunoita, kissoja, vuohia, koiria, hamsteri, kilpikonna, ... Joka lähtöön jotain. Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni.

Nyt meillä on vuoden verran asustellut sloughi-poika Baloo ja pari viikkoa sitten luoksemme muutti pienen sattuman kautta Ibizanpodenco-poika Huppa.

(c)Ville Kurki

Molemmat rodut ovat äärettömän vanhoja ja alkukantaisia. Kun kodissa on ollut aiemmin kultainennoutaja ja saksanmetsästysterrierejä sekä mäyärkoira ja cockerspanieli, luulin tietäväni edes etäisesti koirista jotain.
Sitten kotiin muuttaa alkukantainen vinttikoira, joka on kaikkea muuta kuin koiramainen. Ovela, viekas, käsittämättömän herkkä ja mukavuudenhaluinen, ja mikä isointa - nopea. Baloo muutti meille ihan minimiluovutusiässä seitsemänviikkoisena. Haimme pennun Lieksasta ja matka Hämeenlinnaan sujui hyvin. Baloon kasvattajan olen tuntenut yli kymmenen vuotta ja tämän ensimmäisen vuoden ajan Susanna on ollut valtavan iso apu ja tuki kaikessa.

 (c)Ville Kurki

Baloo on luonteeltaan ihana kainaloinen, joka on valmis toimintaan - paitsi jos juuri silloin on päikkärit kesken. Baloon kanssa painotetaan harrastaminen juoksupuolelle. Olemme käyneet Hyvinkäällä Luhtilaukkaajien treeneissä ja toivottavasti kevään aikana saataisiin kisakirjoja ja saataisiin jopa kisaura startattua ensi vuonna. Näyttelypuolella Baloolla olisi annettavaa myös; sopusuhtainen ja hyvä rakenne, mutta voimakkaan yläpurennan takia emme lähde kehiin hakemaan hylsyjä. Mätsäreissä pyöritään, jotta on pääkopalle muutakin puuhaa. Ensimmäiset epäviralliset maastokisat siintävät viikon päässä.
Baloo on hyvin seurallinen ja halusinkin Baloolle aika pian kaverin. Slougheja ei maailmallakaan ole kovin paljoa, joten sopivan yksilön löytäminen ei ole helppoa. Loppukesästä tein reissun Ruotsiin ja haimme ystävälleni Lauralle oman sloughin. Sinne jäi vielä yksi uros, joka etsii omaa kotia, mutta se ei vain kolahtanut lopulta.
Meille oli tarjolla myös kodinvaihtajana 2-vuotias sloughityttönen, mutta yhdessä kasvattajan kanssa katsoimme lopulta parhaaksi, että koira ei meille muuta vaan saa jatkaa nykyisessä väliaikaiskodissaan asumista vaikka loppuelämänsä ajan; parempi koiralle ja meille. Etsin harrastuskoiraa eikä tästä tyttösestä siihen varmaankaan siinä mittakaavassa olisi ollut enää mitä minä haen.


Eteen tupsahti pentue, jota olin jo puolella silmällä katsellut, ja sitten se napsahti kohdalleen. Huomasin yhtenä lauantaiaamuna ajelevani Susanna seuranani kohti Jyväskylää ihan vain katsomaan Ibizanpodencoa. Huppa kotiutui samalla reissulla. Jälleen vähän hyppy tuntemattomaan. Alkukantainen herkkyys ja viekkaus oli jo tiedossa ja Huppa on kyllä ylittänyt kaikki odotukset; hyvässä ja pahassa. Poika on ihanan iloinen, reipas, nopea oppimaan, mutta myös todella energinen ja vaatii aktivoimista, ettei tee tuhojaan. Huppa on myös enemmän houdini kuin Baloo. Huppa tulee yli, ali ja läpi kaikista porteista, esteistä ja ovista.

Podelux La Liebre de Marzo                                       (c) Laura Virtanen

Tämä kaksikko on kyllä valloittava ja vaikka ulos mennään säällä kuin säällä ja molemmat ovat hyvin kovapäisiä luonteita, on ihanaa nähdä miten lyhyessä ajassa ovat löytämässä yhteistä säveltä. Sohvalle mahtuu hyvin tassut samaan solmuun ja aamuisin pestään kaverin korvat. 

Bijou Unique Baloo                                                  (c) Ville Kurki

Koiraharrastamisen myötä olen saanut paljon uusia kivoja tuttavuuksia ja päässyt kokemaan uusia kivoja asioita. Ja ylittämään itseni. Olen löytänyt itseni näyttelykehästä, jonne en koskaan uskonut meneväni ja olen ajellut treeneihin kuuntelemaan ammattivinkkejä ja katsonut kuinka koirani singahtaa vieheen perään. 
Hupan kanssa kokeilemme myös juoksupuolta, kun rodulla siihenkin oikeudet ovat, mutta enemmän kokeilemme onneamme Hupan kanssa näyttelykehissä alkuun. 

Hauska yhteensattuma molemmissa koirissamme on, että molempien nimet juontavat juurensa satuhahmoihin. Baloo on saanut nimensä Viidakkokirja-sadun Baloo-karhun mukaan ja on juuri sellainen; pomppii iloisesti rallatellen läpi elämän. Huppa on saanut nimensä Liisa Ihmemaassa-sadun kanin mukaan ja suora suomennos nimestä La Liebre de Marzo on "maaliskuun kani". Hupan kutsumanimi oli muotoutunut jo kasvattajan luona pojan mennessä aina nurin "huppakeikkaa", ja nimen sopiessa niin hyvin, se sai jäädä.



Poikien puuhia voi halutessaan seurailla Instagramin puolella; molemmilla on omat tilinsä, kuten moderneilla koirilla kuuluu.

Baloo: @bijou_uniqu_baloo
Huppa: @huppatheibizanhound
 








2 kommenttia:

  1. Mä haaveilen myös toisesta koirasta, että saataisiin Rymylle kaveri. Tällä hetkellä se ei kyllä ole mitenkään järkevää, kun rempataan kahta taloa yhtä aikaa. :D Ehkä sitten parin vuoden päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiedä onko koskaan oikeaa hetkeä ottaa koiraa - se vaatii aina paljon varsinkin alkuun, mutta teidän tapauksessa ehdottoman järkevää odottaa! :D
      Kivaa seurailla teidän taloprojektia. Itse haaveilen omakotitalosta ja maaseudun rauhasta, mutta toistaiseksi on vielä haaveiluasteella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!